Matkaa, jonka olen kulkenut tähän kirkkomme tehtävään, jossa nyt palvelen, haluan jakaa kanssanne ja samalla olla rohkaisemassa teitä lukijoita, että Jumalalla on meille kaikille oma suunnitelma ja tehtävät. Enkä olisi koskaan uskonut, minkälaisen tien Hän oli minulle valmistanut.

Voisin kirjoittaa teille siitä, kuinka Kuopiossa on syntynyt ”kuin itsestään” jotakin, joka oli ajatuksissamme jo vuosia sitten. Silloin puhuimme siitä, kuinka seurakunnan näkymiseen netin välityksellä tulisi kiinnittää enemmän huomiota sekä siitä, kuinka tahdomme tavoittaa uusia ihmisiä ensisijaisesti rukouksen kautta. Näitä asioita ei sen kummemmin pohdittu ja jatkojalostettu eteenpäin; taisivat olla muutamassa neuvoston kokouksessa esillä. Ja taisi tuo rukoustyö jonkun vuoden

Koulutuksen toimialan/opetuslapseuskoulun tavoite on tukea kirkkomme yhteisen näyn ja strategian toteutumista. Toimiala tukee kirkkomme kaikkia työmuotoja tarkkaillen yhteiskunnan muutosta ja pyrkien järjestämään toimialoille kuin myös seurakunnille sekä niiden jäsenille tarvittavaa koulutusta, auttaen opetuslapseuttamisessa sekä uusien ihmisten tavoittamisessa kuin myös uusien uskonyhteisöjen rakentamisessa.

Noin vuosi sitten, Turun metodistiseurakunta päätti seurakuntakonferenssissa ottaa käyttöön personoidun nimen Silta. Sen jälkeen on uutta logoa laitettu mm. ikkunoihin, nettisivuille, sosiaaliseen mediaan, mainosständeihin ja tervetulokortteihin. Nimi kertoo siitä, että tahdomme olla Nättinummessa ja Turussa ikään kuin silta ihmisten ja Jumalan välillä. Yhteinen uskomme ja yhteytemme on myös monien mahdollisuuksien silta kohti Jumalaa. 

Tiedätkö sen hetken kun ei ole sanoja? Ei mitään mihin tarttua. Elämä ja ajatukset sisälläsi ovat pysähtyneet, vaikka maailma jatkaa menoaan ympärilläsi. On olosuhteet, tilanne, josta ei puutu mitään, mutta ei ole myöskään mitään mistä ottaa itselleen mitään. Se on tilanne, jossa ei ole antaa kenellekään mitään.

Aivan varmasti kaikilla Metodisteilla on vielä tuoreessa muistissa taakse jäänyt vuosikonferenssi, jossa Piispa C. Alsted painotti tapahtuman teemaa: ”Tässä olen, lähetä minut.” Noihin sanoihin sisältyy palvelualttius, ikään kuin hengellinen valmiustila, olla valmis lähtemään toimintaan. Niihin sisältyy myöskin kasvanut kyky olla syvemmin läsnä tässä päivässä ja niissä hetkissä, joita päivä tuo eteen.

Päivänä, jona kirjoitan näitä porilaisten kuulumisia, on kulunut 80-vuotta Viron väestön ensimmäisestä pakkosiirrosta Siperiaan. Uutiset näiden ihmisten kohtalosta ovat olleet pysäyttäviä. Kyselen mielessäni, oliko joukossa myös kirkkomme jäseniä? Tänään, kotimaassamme on pohdittu, millaisten haasteiden eteen uudet kunnanvaltuutetut ovat joutuneet. Yksilön näkökulmasta katsoen nuo asiat ovat mittasuhteiltaan ihan eri luokkaa, mutta niitä yhdistää se, että ne molemmat koskettavat Jumalan luomaa ihmistä.

Kirkkohallituksen pitkän ajan tavoitteena on ollut vähien resurssien kohdistaminen tuottavaan työhön olipa kyseessä sitten aineelliset tai aineettomat resurssit. Kuten tilastosihteerin kertomuksesta käy ilmi, kirkkomme jäsenmäärä ja toiminta on muutenkin laskusuunnassa. Kirkkohallituksen puolelta tämä on huomattu jo vuosia sitten ja tähän on pyritty reagoimaan. Laivamme kääntyy hitaasti, mutta iloksemme voimme todeta että panostuksemme alkaa vihdoinkin kantaa hedelmää. Tänä vuonna on alkanut

Olemme eläneet todella vaikean ajan koronan vuoksi. Pastorimme Esko Aleksei Jantunen on vuoden ajan matkustellut Turun ja Lappeenrannan väliä, ollen yhden viikon kuukaudesta Turussa. Toinen pastorimme Jukka Hiltunen on käynyt n. kerran kuukaudessa Lappeenrannassa. Kuitenkin  tilanne on ollut sellainen, että kokoontumisia ei olla voitu järjestää yli vuoteen. Kiitos pastoreille jaksamisesta. Pastorit ovat järjestäneet jumalanpalvelukset youtuben kautta, sekä torstaisin päivähetken. Ruokajakelu

Uudet asiat saattavat olla ainakin kaltaisilleni erityisherkille ihmisille luonnostaan pelottavia. Uuden kännykän tai tietokoneen osto pelottaa minua enkä tee sitä ellei minun ole aivan pakko. Lapsena en halunnut koskaan uusia vaatteita, koska tykkäsin samoista, jo minulle tutuiksi tulleista vaatteista. Ne tuntuivat niin sopivilta ja turvallisilta eikä niitä tarvinnut ”ajaa sisään”, jotta ne tuntuisivat juuri minun vaatteiltani. Joskus sitä ihmettelee, että