Suomen metodistikirkon vuosikonferenssi järjestettiin samanaikaisesti ruotsinkielisen vuosikonferenssin kanssa Helsingissä 11.–14.6. Kummankin konferenssin istunnot pidettiin erikseen, mutta muu ohjelma oli pääosin yhteistä. Konferenssissa oli mukana myös ulkomaisia vieraita, jotka puhuivat tilaisuuksissa. Ukrainasta oli viiden metodistin ryhmä ja Englannin metodistikirkosta puhujavieraana oli pastori Leslie Newton. Niin yleisötilaisuuksissa kuin istunnoissakin oli konferenssin teema, Tulevaisuus ja toivo, vahvasti läsnä.

Erityisenä vieraana saimme pitää Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri Laura Häkliä, joka on tällä toimikautensa ensimmäisenä vuonna vieraillut neuvoston jäsenyhteisöissä tehden vapaaehtoistöitä niissä viikon verran. Laura pääsikin monenlaisiin hommiin niin keittiölle, toimistoon kuin tilaisuuksiinkin. Sunnuntain jumalanpalveluksessa hän toi vielä neuvoston virallisen tervehdyksen vuosikonferensseille. Lauantain iltatilaisuudessa Leslie Newton puhui siitä, miten kirkon tulee olla avoin kaikille. Hän perusteli tätä monilla esimerkeillä Raamatusta ja myös sen ulkopuolelta. Sunnuntain juhlajumalanpalveluksessa piispa Knut Refsdal saarnasi metodistikirkon tulevaisuudesta Suomessa. Siitä tiivistelmä tässä:

”Suomen Metodistikirkolla on pitkä ja ylpeyden aihetta oleva historia. Paljon on muuttunut ajan myötä, mutta se sanoma, josta ensimmäiset metodistit olivat intohimoisia, on sama sanoma, josta haluamme olla intohimoisia tänäänkin: Jumalan ehdottoman rakkauden sanoma kaikille. Kannamme historiaamme mukanamme – ei taakkana, vaan energian, suunnan ja toivon lähteenä.

En tiedä paljonkaan Suomen Metodistikirkon tulevaisuudesta – ei tiedä kukaan meistä. Mutta tiedän tämän: Vaikka olemme pieni kirkko, vaikka emme ehkä ole kovin näkyviä yhteisöjemme ulkopuolella, ja vaikka resurssimme ovat rajalliset, jotakin on keskuudessamme. On intohimoa. On uskoa. On halua tehdä jotakin. Ja ehkä tärkeimpänä: tiedämme tarvitsevamme Jumalaa.

Olen vakuuttunut siitä, että tämä riittää. Juuri tällaisia asioita Jumala voi ja haluaa käyttää. Siksi minulla on toivo, että Suomessa on yhä elävä ja elinvoimainen Metodistikirkko 30 vuoden kuluttua.

Jumala on yhä läsnä. Pyhää Henkeä ei ole otettu pois. Armo ei ole vanhentunut. Tarina jatkuu. Ja meitä kutsutaan yhä osallistumaan Jumalan tehtävään.”

Näiden sanojen toivottamana oli hyvä lähteä jatkamaan kesälaitumille vuosikonferenssin päätyttyä.

Sunnuntain juhlajumalanpalveluksessa vietettiin myös erityistä juhlahetkeä, kun juhlistettiin pappisviran avaamista naisille. Metodistikirkko teki tämän historiallisen päätöksen yleiskonferenssissa 4.5.1956 Minneapolisissa Yhdysvalloissa. Jo 70 vuoden ajan naiset ovat tasavertaisina palvelleet kirkkoa ja saaneet seurata Jumalan antamaa kutsua täysipainoisesti.

Jumalanpalveluksen päätteeksi piispa luki nimityslistan seuraavalle työkaudelle:
Piirikunnanjohtaja: Soile Kasi
Helsinki: Soile Kasi (johtava pastori), Veli Loponen
Kuopio: Elisa Brander
Lahti: Elisa Brander (johtava pastori), Susanna Jeremejeff
Oulu: Soile Kasi
Pori: Maarit Laamanen
Tampere: Mika Partanen
Turku: Liisa Lehti (johtava pastori), Esko-Aleksei Jantunen
Vuoksenlaakso: Jori Brander
MC Preachers: Pasi Eloranta
Piirikuntaan: Saara Vuorenmaa
Piirikuntaan ja kirkkopalvelujen toimistoon: Veli Loponen
Retriittipastori ja hengelllinen ohjaaja: Jori Brander

Toivotetaan heille siunausta ja muistetaan rukoilla heidän puolestaan.

Päätöksiä ja tärkeitä keskusteluja

Vuosikonferenssi on metodistikirkon hengellinen kesäjuhla, mutta samalla se on myös vuosikokous, jossa päätetään virallisista asioista. Tänä vuonna moni käsiteltävä asia liittyi tulevaisuuteen ja muutoksiin.

Poikkeuksellisesti tänä vuonna maallikkojen kokous ei valinnut uutta maallikkojohtajaa, mikä tarkoittaa, että ainakin tuleva työkausi eletään ilman häntä. Syynä päätökselle oli se, että yhtäkään ehdotusta maallikkojohtajaksi ei ollut tullut. Kokouksessa keskusteltiin tilanteesta ja onneksi se ei liiaksi masentanut. Päinvastoin maallikot päättivät laajentaa ja lujittaa yhteyttään. Yhtenä käytännön toimena tähän on tähän saakka seurakuntien maallikkojohtajien Whatsapp-ryhmän avaaminen kaikille seurakuntien maallikkojäsenille. Lisäksi kokous päätti tehdä maallikkojohtajan työnkuvasta tiivistelmän, joka toimisi paremmin matalan kynnyksen perehdytyksenä tehtävään.

Raportissaan Naisliiton toimintavuodesta naisliiton puheenjohtaja Dina Jantunen kertoi, että naisliiton johtokunta on päättänyt laittaa naisliiton nukkumaan toistaiseksi. Syynä on ensi sijassa toimijoiden ja jäsenten vähyys. Päätös on aiheuttanut huolta lähetystyön kannattajissa, sillä naisliitto on koettu nimenomaan lähetysjärjestöksi. Todettiin, että päätös ei estä tekemästä ja tukemasta lähetystyötä, vaan se jatkuu entiseen malliin.

Samassa yhteydessä puhuttiin muutenkin naisliiton tehtävästä, joka on ennen kaikkea kasvattaa, opettaa ja rohkaista naisia, jotta he vastaavasti voisivat inspiroida ja toteuttaa muutosta maailmassa. Lähetystyö ja esimerkiksi diakoniatyö voivat olla tämän osia, mutta se voi olla myös paljon muuta. Todettiinkin, että naisliiton nukkumaan laitto voi auttaa synnyttämään uudenlaista naisten toimintaa kirkossamme.

Yhtenä isona asiana oli tietenkin jälleen talous, joka on todella tiukka pastorien osa-aikalomautuksista huolimatta. Samalla Helsingin Lähetystalon myyntiprosessi tarkoittaa suurta muutosta kirkon taloudellisessa rakenteessa. Keskustelussa tiedostettiin, että vaikka Lähetystalon myynnistä saadaan toivon mukaan mittava pääoma, sitä ei voi alkaa käyttää holtittomasti, vaan viisaasti sijoittaen, jotta se turvaa kirkon toimintaa tulevaisuudessakin. Myynti ei siis yksinään ratkaise kirkon talousongelmia, vaikka se saattaa niihin tuodakin hieman apua.

Kirkon talouden tulevaisuuteen annettiinkin keskustelunavaus aloite. Aloite annettiin kärjellä, jossa muistutettiin, että kirkon on mahdollista kerätä jäsenmaksua. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut ehdottaa pelkästään mahdollista jäsenmaksua, vaan laajemminkin pohtia kirkon varainhankinnan kehittämistä. Konferenssi hyväksyi keskustelualoitteen ja antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi valmistella sitä tulevaa vuosikonferenssia varten.

Yksi merkittävä asia vuosikonferenssissa on tietenkin vaalit, jossa valitaan henkilöitä erilaisiin vastuutehtäviin. Tänä vuonna valittiin Suomen metodistikirkon vuosikonferenssin delegaatit vuonna 2028 pidettävään yleiskonferenssiin. Pappisdelegaatiksi valittiin Jori Brander ja varalle Veli Loponen. Maallikkodelegaatiksi valittiin Säde Loponen ja varalle Kreetta Heiskari. Lisäksi valittiin uusi kirkkohallitus ja sen puheenjohtaja: Susanna Jeremejeff (puheenjohtaja ja kotimaantyön toimialajohtaja), Veli Loponen (viestinnän toimialajohtaja), Liisa Lehti (lapsityön toimialajohtaja, hän vastaa toistaiseksi myös nuorisotyöstä), Jarno Lehti (lähetystyöjohtaja), Anni Bäckman (maahanmuuttajatyön toimialajohtaja), Henna Kinnunen sekä ilman äänioikeutta piirikunnanjohtaja ja piispa. Järjestäytymiskokouksessaan kirkkohallitus valitsi lisäksi Jarno Lehden varapuheenjohtajaksi sekä Veli Loposen sihteeriksi.

Tänä vuonna käsiteltävänä oli lisäksi kolme aloitetta. Ensimmäisenä käsiteltiin Porin seurakunnan aloite kirkon ja seurakuntien kiinteistöjen pääomavastikkeiden eli taloyhtiölainaosuuksien poismaksamisesta Helsingin Lähetystalon myynnistä saatavilla tuloilla. Perusteluna aloitteelle oli muun muassa se, että pääomavastike vähentää seurakuntien kykyä maksaa pastoraalimaksuja. Vuosikonferenssi hyväksyi aloitteen. Lisäksi kirkkohallitukselle annettiin tehtäväksi valmistella yhdenmukainen ja läpinäkyvä käytäntö seurakuntien saamalle kirkon taloudelliselle tuelle ja hyödylle. Päätös tehtiin, koska todettiin käytäntöjen olevan hyvin kirjava ja seurakuntien olevan eriarvoisessa asemassa suhteessa kirkon antamiin taloudellisiin tukiin.

Toisena käsiteltiin yhdyskuntajärjestyksen muutokseen tähtäävä aloite, jossa ehdotettiin yhdyskuntajärjestyksestä poistettavaksi maininta, että metodistikirkossa avioliitto on miehen ja naisen välinen. Ennen äänestystä aloitteesta käytiin hieman keskustelua hyvässä hengessä. Kommentteja tuli sekä puolesta että vastaan, kuten myös liittyen yleisesti siihen, miten suhtaudumme siihen, että olemme kirkossa asioista erimielisiä. Jälkimmäiseen liittyen sanottiin esimerkiksi, että onko hyvä, että yhteytemme perustuu siihen, että erimielisten omantunnon vapautta rajoitetaan, ja että voi olla pelottavaa ilmaista julkisesti olevansa jossakin asiassa eri mieltä, koska sen johdosta voi joutua suhteettoman arvostelun ja kritiikin kohteeksi. Lopuksi aloitteesta tehtiin suljettu lippuäänestys, jossa aloite torjuttiin äänin 17 ei, 2 kyllä ja 1 tyhjä.

Kolmantena aloitteena oli kirkkohallituksen aloite kirkon ja seurakuntien toiminnan ja päätöksenteon keventämiseksi ja ketteröittämiseksi. Aloite herätti keskustelua sekä aloitteesta että laajemmin kirkon tulevaisuudesta. Aloite hyväksyttiin ja todettiin, että tulevan työkauden aikana seurakunnat ja kirkkohallitus tahoillaan pyrkivät tekemään päätöksiä, jotka keventävät ja ketteröittävät toimintaa sekä päätöksentekoa. Lisäksi todettiin, että mikäli kirkkohallitus laatii laajemman suunnitelman, se voi antaa aloitteen seuraavalle vuosikonferenssille.

Kaiken kaikkiaan vuosikonferenssi 2026 oli monipuolinen ja tuottelias. Kirkon tulevaisuus puhutti paljon ja siihen liittyen tehtiin myös konkreettisia päätöksiä. Samalla yhteys ruotsinkielisiin metodisteihin vahvistui ja konferenssi-istuntojen päätökseksi vahvistettiinkin halumme toteuttaa vuosikonferenssit jälleen samanaikaisesti ensi vuonna. Silloin kokoonnumme todennäköisesti Turkuun.