Suomen metodistikirkon vuosikonferenssi on taas lähellä, 11.–14.6. Vuosikonferenssi on metodistikirkon yhdistetty vuosikokous ja kesäjuhla. Siellä käsitellään siis virallisia vuosikokousasioita, mutta päästään myös viettämään yhteistä aikaa hengellisissä tilaisuuksissa. Tänä vuonna vuosikonferenssi on erityislaatuinen, sillä pidämme vuosikonferenssin samaan aikaan ruotsinkielisten metodistien kanssa. Paikkana on Helsinki. Vuosikokousistunnot pidetään erikseen kummankin omassa kirkossa eli suomenkieliset Punavuoressa ja ruotsinkieliset Töölössä Kristuskirkossa. Hengellinen ohjelma onkin sitten yhteistä ja vuorottelemme kirkkojen välillä. Konferenssien aloituspäivänä 11.6. olemme iltatilaisuudessa Töölössä Kristuskirkossa. Siellä mukana on vieraita Ukrainan metodistikirkosta. Perjantaina olemme iltatilaisuudessa Punavuoressa ja lauantaina taas Kristuskirkossa. Sekä perjantaina että lauantaina iltatilaisuudessa on vieraana Englannin metodistikirkosta pastori Leslie Newton. Sunnuntaina vietämme yhteistä juhlajumalanpalvelusta Punavuoressa ja saarnaamassa on piispa Knut Refsdal.

Idea samanaikaisille vuosikonferensseille syntyi vuosikonferenssien välisessä neuvotteluryhmässä. Kummankin vuosikonferenssin kirkkohallitukset ovat valinneet edustajat neuvotteluryhmään, jonka tehtävänä on selvittää vuosikonferenssien mahdollista yhdistymistä. Neuvotteluryhmä on ottanut asiakseen myös pyrkimyksen rakentaa läheisempiä yhteyksiä vuosikonferenssien välille. Samanaikaiset vuosikonferenssit ovat tähän oiva mahdollisuus, sillä pääsemme näin tutustumaan toisiimme ja saamme myös työskennellä yhdessä. 

Kertomuksia ja vaaleja

Vuosikonferenssin vuosikokousistunnoissa käsitellään erilaisia raportteja sekä aloitteita, tietenkin hyväksytään myös kirkon tilinpäätös ja tehdään henkilövalintoja. Kertomuksia on kirkon hallinnolta eli kirkkohallitukselta, piirikunnanjohtajalta, maallikkojohtajalta ja pastoraalineuvostolta. Lisäsi kertomuksia on toimialoilta, naisliitolta, tilastosihteeriltä sekä yksittäisiltä henkilöiltä, jotka edustavat kirkkoamme erilaisissa toimikunnissa joko kirkon kansainvälisissä yhteyksissä tai ekumeenisissa yhteyksissä. Myös seurakunnat toimittavat seurakuntakonferensseissa hyväksytyt kertomukset vuosikonferenssille tiedoksi.

Vuosittain tehdään myös henkilövalintoja kirkon tehtäviin ja sen edustajaksi erilaisiin yhteyksiin. Merkittävin valinta on tietenkin kirkkohallitus. Kirkkohallitus koostuu piirikunnanjohtajan, maallikkojohtajan ja piispan lisäksi puheenjohtajasta ja toimialajohtajista. Lisäksi kirkkohallitukseen voidaan valita jäseneksi muitakin henkilöitä. Kirkkohallitus valitaan aina vuodeksi kerrallaan. Toimialajohtajien tehtävä on edustaa kirkkohallituksessa omaa toimialaansa ja tuoda sen ääni kuuluviin. Lisäksi toimialajohtajat voivat kirkon tasolla tai omassa seurakunnassaan järjestää toimialaansa liittyvää toimintaa.

Joka neljäs vuosi vuosikonferenssissa valitaan edustajat alue- (entinen keskus-) ja yleiskonferensseihin. Yleiskonferenssi on Yhdistyneen metodistikirkon korkein päättävä elin ja se kokoontuu joka neljäs vuosi. Jokainen maailman vuosikonferenssi lähettää sinne tiettyyn laskutapaan perustuvan määrän pappis- ja maallikkoedustajia. Suomen vuosikonferenssilla on yksi pappis- ja yksi maallikkoedustaja. Aluekonferenssi kokoontuu myös joka neljäs vuosi, aina yleiskonferenssin jälkeen. Aluekonferenssissa päätetään pienemmän maantieteellisen alueen asioista. Suomi kuuluu Pohjois-Euroopan ja Ukrainan aluekonferenssiin, jossa on yksi piispa. Aluekonferenssiin vuosikonferenssit lähettävät yhden maallikko- ja yhden pappisedustajan jokaista kuutta vuosikonferenssin pappisjäsentä kohden. Tällä hetkellä Suomen vuosikonferenssissa on 15 pappisjäsentä eli edustajia lähetetään yhteensä neljä. Kaksi näistä ovat samat kuin yleiskonferenssiedustajatkin.

Normaalisti alue- ja yleiskonferenssiedustajat valitaan yleiskonferenssia edeltävänä vuonna. Koska yleiskonfererenssi on vuonna 2028, valinta tapahtuisi normaalisti vasta ensi vuonna. Yhdysvaltojen ja maailman tilanteen vuoksi valintaa on kuitenkin päätetty aikaistaa. Syynä on se, että monesta maasta tarvitaan viisumi, jotta voi matkustaa Yhdysvaltoihin. Aikaisemmin viisumihakemusprosessi on kestänyt alle 10 kuukautta, nyt siihen menee joissain maissa jopa yli vuosi. Näin ollen edustajavalinnat tehdään jo tänä vuonna, jotta viisumihakemuksiin jää tarpeeksi aikaa ja paikan päälle yleiskonferenssiin saadaan mahdollisimman paljon edustajia.

Edustajien valinta tapahtuu niin, että papit valitsevat vanhimmaksi vihityistä pappisedustajat ja maallikot valitsevat maallikkoedustajat. Yleiskonferenssiin valituilta edustajilta vaaditaan sitoutumista tehtävään. Yleiskonferenssiin tulee yleensä noin tuhat aloitetta, jotka kaikki on käsiteltävä. Luettavaa tulee ennakkoon siis paljon. Lisäksi ennakkoon on todennäköisesti vähintään piispanalueen edustajien yhteisiä tapaamisia etänä, joissa valmistaudutaan konferenssiin. Itse yleiskonferenssi kestää vajaa kaksi viikkoa toukokkuussa ja on tällä kertaa Yhdysvalloissa Minneapolisissa Minnesotassa. Edustajan on siis oltava valmis matkustamaan ja olemaan paikalla tuon ajan. Konferenssimatka ei ole mikään loma- tai nähtävyysmatka, vaan suoranainen työmatka. Istuntopäivät alkavat aamulla yhdeksän aikaan ja päättyvät aikaisintaan kuuden aikaan illalla. Jos käsiteltäviä asioita on paljon, voivat päivät venyä pidemmiksikin. 

Aluekonferenssin suhteen tilanne on hieman helpompi. Ensinnäkin aluekonferenssi järjestetään tällä kertaa Helsingissä keväällä 2029 ja se kestää alle viikon. Aluekonferenssille ei myöskään tule kovinkaan paljoa aloitteita, joten valmistautuminenkin on sen mukaisesti helpompaa. 

Aloitteita

Vuosikonferenssille on tullut määräaikaan mennessä kolme aloitetta. Ensimmäinen aloite on kirkkohallitukselta ja siinä ehdotetaan toisaalta kirkon osien yhteyden parantamista ja toisaalta kirkon ja seurakuntien toiminnan keventämistä. Aloitteen on valmistellut kirkkohallituksen alainen organisaatiotyöryhmä, joka tunnisti keskiseksi ongelmaksi Suomen vuosikonferenssissa yhteyden ja yhteenkuuluvuuden puutteen. Me-hengen. Toki esimerkiksi paikallisissa seurakunnissa saattaa olla hyvinkin vahva me-henki ja moni kirkon jäsen kokee ja tiedostaa olevansa kansainvälisen metodistikirkon jäsen. Suuremmassa mittakaavassa on kuitenkin huomattu, että yksittäisen seurakuntalaisen ja esimerkiksi vuosikonferenssin tai kirkkohallituksen välillä on suuri juopa.

Osittain tämä johtuu suomalaisesta vapaakristillisestä seurakuntakulttuurista, jossa paikalliset seurakunnat ovat itsenäisiä yksiköitä, vaikka kuuluisivatkin laajempaan kirkkokuntaan. Metodistikirkko on olemuksellisesti konnektionaalinen, se on siis liitossa keskenään ja yhteydessä eri osiensa välityksellä. Tätä korostaa se, että metodistikirkon perustaso on vuosikonferenssi, ei paikallinen seurakunta, ja esimerkiksi metodistikirkon pastorit ovat vuosikonferenssin jäseniä, eivät paikallisten seurakuntien. Käytännön tasolla konnektionaalisuus tarkoittaa sitä, että pyrimme koko kirkkona yhdessä toteuttamaan samaa tehtävää. Toisin sanoen paikallisen seurakunnan toiminta on koko kansainvälisen Yhdistyneen metodistikirkon toimintaa ja päinvastoin.

Aloitteessa näkökulma on kuitenkin vain vuosikonferenssin tasolla, siinä, miten voisimme suomalaisina ja suomenkielisinä metodisteina kokea olevamme enemmän yhtä ja yhteisellä asialla. Haasteena tässä on pienet resurssit ja pitkät välimatkat seurakuntien välillä. Yhteys ja yhteinen identiteetti ovat kuitenkin tärkeitä. Ja kun yhteys paikallisen seurakunnan tai sen seurakuntalaisten ja vuosikonferenssitason toiminnan välillä on epäselvää tai jopa kokonaan katki, yhteistyö on vaikeaa. Koetaan esimerkiksi helposti, että kirkkohallitus tekee päätöksiä ja käskyttää seurakuntia. Kirkkohallituksella taas ei välttämättä ole aina selkeää kuvaa, mitä seurakunnissa tapahtuu ja mitkä olisivat niiden tarpeet. Koko yhteisen kirkkokunnan ajatus voi tuntua joistakin turhalta. Näihin kysymyksiin aloitteen ensimmäinen osa keskittyy.

Aloitteen toisessa osassa ehdotetaan, että niin seurakunnat kuin kirkkohallituskin aloittavat toiminnan ja päätöksenteon keventämisen, jotta voisimme ohjata pienet resurssimme mahdollisimman tehokkaasti sinne, missä ne vaikuttavat parhaiten. Osa seurakunnista on tämänkaltaista prosessia jo aloittanutkin. Yhtenä uutena osana on seurakunnille tulossa uusi seurakuntaraporttipohja, joka ensi sijassa on työkalu toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. Raportointi valmistuu ikään kuin sivutuotteena.

Aloitteessa on myös ääneenlausumaton puoli, joka toivon mukaan toteutuu ja se on keskustelu Suomen metodistikirkon tulevaisuudesta yleensä. Viime vuosina olemme kokeneet kirkkona paljon. Joissain seurakunnissa on ollut kriisejä, joiden vuoksi on syntynyt hajaannusta. Korona pysäytti toiminnan melkein kokonaan. Ja nyt talous on ongelmana sen lisäksi, että viime vuonna ainakin Helsingin ja Lahden seurakunnista erosi paljon jäseniä. Viime vuonna kirkon kokonaisjäsenmäärä laskikin alle 700 hengen. Jos emme saa laskusuuntaa muutettua, kirkon loppu voi olla edessä.

Meidän on siis vakavasti keskusteltava Suomen metodistikirkon tulevaisuudesta. Mikä on sen suunta ja mitä haluamme olla Suomessa 2020-luvun lopulla? Miten voimme kehittää toimintaamme? Miten voimme saavuttaa uusia ihmisiä, ei vain jo valmiiksi uskossa olevia, vaan uskosta osattomia? Miten pärjäämme ilman taloudellisia resursseja? 

Toinen aloite on Porin metodistiseurakunnalta ja koskee kirkon tilojen velkojen eli pääomavastikkeen maksamista pois, kun Helsingin lähetystalo on myyty. Osa seurakunnista kokoontuu Suomen metodistikirkon omistamissa tiloissa ja maksaa niiden vastikkeet. Mikäli pääomavastikkeet maksettaisiin pois, seurakunnat pystyisivät siten säästyneet rahat osoittamaan esimerkiksi pastoraalimaksuihin. Aloite on hyvä ja sen myötä on myös hyvä käydä keskustelua siitä, miten Lähetystalon myynnin tuotto tulisi sijoittaa ja miten seurakunnat olisivat tasa-arvoisessa asemassa kirkon tarjoamaan taloudelliseen apuun nähden.

Kolmas aloite herättää todennäköisesti monessa joko närää tai ihastusta. Se on yksityishenkilön tekemä aloite yhdyskuntajärjestyksen muuttamiseksi niin, että sieltä poistettaisiin avioliittoa koskevasta pykälästä kohta, jossa mainitaan kristillisen avioliiton olevan miehen ja naisen välinen. Näin Suomen metodistikirkon yhdyskuntajärjestys vastaisi Yhdistyneen metodistikirkon kirkkojärjestystä, joka antaa yksittäisille pastoreille vapauden päättää, keitä he vihkivät. Toisin sanoen Suomen metodistikirkolla ei olisi yhteistä kantaa asiaan.

Moni kokee aloitteen ikävänä, koska se tulee niin pian viime vuoden äänestyksen jälkeen, jossa myös aviollittokysymykseen liittyen päätettiin pysyä edelleen osana Yhdistynyttä metodistikirkkoa. Monelle pysymispäätöksen puolella olemista on helpottanut se, että aluekonferenssin päätöksellä vuosikonferenssit saavat tehdä itsenäiset päätökset avioliittokysymyksessä, jotka koskevat koko vuosikonferenssia. Suomen metodistikirkossa ei viime vuonna erikseen äänestetty avioliittokysymyksessä, koska siitä ei ollut aloitetta ja toisaalta yhdyskuntajärjestys tällä hetkellä määrittää avioliiton miehen ja naisen väliseksi, mikä on todennäköisesti jäsenistön enemmistön kanta.

Nyt tullut aloite ehdottaa siis nykyisen kannan muuttamista. On tärkeää huomioida joitain asioita siihen liittyen. Ensinnäkin yhdyskuntajärjestykseen voidaan tehdä muutoksia vain, jos vuosikonferenssin äänestyksessä muutosehdotus saa vähintään 3/4 äänienemmistön. Tällä hetkellä on äärimmäisen epätodennäköistä, että aloite saavuttaisi tämän äänienemmistön. Toiseksi, aloite ei suoraan ehdota, että avataan avioliittoon vihkiminen sateenkaaripareille, vaikka se käytännössä sitä tarkoittaakin. Aloitteessa ehdotetaan, että Suomen metodistikirkolla ei olisi virallista kantaa avioliittoon vihkimiseen, mikä on siis sama kuin kirkkojärjestyksessä. Kolmanneksi, aloite ei ehdota muutettavaksi pastorin oikeutta kieltäytyä vihkimästä, eikä se voisi sitä ehdottaakaan, sillä se on kirkkojärjestyksen antama ehdoton oikeus pastorille. Vaikka aloite siis menisi läpi, se ei tarkoittaisi sitä, että Suomen metodistikirkon pastorien pitäisi alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Metodistikirkossa pastorin vihkioikeuden nähdään olevan nimenomaan oikeus, ei velvollisuus. Neljänneksi, aloite ja sitä koskeva pykälä käsittelevät vain pastorien vihkioikeutta. Se ei siis tarkoita sitä, etteikö metodistikirkon jäsenenä oleva samaa sukupuolta oleva pari voisi mennä naimisiin ja pysyä metodistikirkon jäsenenä. Metodistikirkon kirkkojärjestys kieltää yksioikoisesti sen, että jäsenyys kiellettäisiin jonkin ihmisen ominaisuuden tai siviilisäädyn vuoksi.

Aloite herättää todennäköisesti siis monissa turhautumista, mutta se kertoo siitä, että aihetta ei päästä karkuun. Siihen ei auta myöskään kirkosta eroaminen, sillä käytännössä aihe on kaikkialla pinnalla. Toisaalta tämä on hyvä tilaisuus harjoittaa metodistista yhteyden teologiaa. Jo John Wesleyn ajoista asti metodistiseen perinteeseen on kuulunut se, että voimme olla samassa yhteydessä ja tehdä työtä yhdessä, vaikka olemme erimielisiä tai jopa riidoissa keskenämme. Wesleyn mukaan yhteys ei riipu mistään muusta kuin yhteisestä uskostamme Kristukseen. Jos annamme jonkin muun alkaa rikkoa yhteyttämme, teemme siitä käytännössä Kristusta merkittävämmän. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi hyväksyä synti ja hyväksyä kaikki. Mutta se tarkoittaa sitä, että voimme toisinaan olla eri mieltä jopa siitä, mikä on syntiä ja silloin paras, mitä voimme tehdä, on jättää asia Jumalan tuomittavaksi.

Tämän vuoden vuosikonferenssista on tulossa äärimmäisen kiinnostava monella tapaa. Tule siis mukaan uteliaalla mielellä ja rukoile sen onnistumisen puolesta. Nähdään Helsingissä parin viikon päästä!

Veli Loponen

Vuosikonferenssin ilmoittautumislomake on julkaistu täällä
https://forms.gle/Nnt3UyFaNfYMax2F7
Viimeinen ilmoittautumispäivä pe 15.5.
Majoitusvaraukset Susanna Jeremejeffille jo ke 13.5.
……………
Kesäkuun konferenssipäivien ohjelma kirkon nettisivuilla:
https://www.metodistikirkko.fi/?p=971