Piispa Christian Alsted pohtii Apostolien tekojen lukuja 1 ja 2.

Kiinalainen sananlasku sanoo ”kun tuuli puhaltaa, toiset rakentavat tuulen suojia ja toiset tuulimyllyjä”.

Jerusalemissa helluntaiaamuna opetuslapset olivat suljettujen ovien takana ja huolehtivat toisistaan. He käsittelivät sitä, mitä heille oli tapahtunut ja miten he olivat epäonnistuneet. Kuvittelen, että he keskustelivat Jeeusken ylösnousemuksesta ja mitä Hän tarkoitti sanoessaan, että heidän tulisi odottaa Jerusalemissa, kunnes he saisivat voiman ylhäältä. He olivat odottaneet jo kymmenen päivää eikä kukaan tiennyt, miten pitkään vielä pitäisi odottaa. Helluntai oli saapunut, juutalaisten pääsiäisjuhlan päätös, jolloin juhlittiin kymmentä Jumalan antamaa käskyä.

Yhtäkkiä odotus on ohi. Se tulee yhtäkkiä, ylitsekäyvänä ja vahvana. On kova, ulvova tuuli ja se täyttää koko talon. Liekehtivät kielet ilmestyvät jokaisen miehen ja naisen päälle (Ap.t. 1:14–16) ja he täyttyvät Pyhällä Hengellä. He alkavat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki heissä vaikuttaa. (Ap.t. 2:1-13) Hengen tuuli puhaltaa ja sen sijaan, että he alkaisivat rakentaa tuulensuojia, he alkavat rakentaa tuulimyllyjä.

Helluntaina juutalaiset juhlivat sitä, että he olivat saaneet lain, kymmenen käskyä, ja tulleen Jumalan kansaksi. Jeesuksen seuraajille helluntai merkitsi sitä, että Jumala oli luonut uuden kansan, josta ajan myötä tuli kristikunta. Helluntai on kirkon syntymäpäivä. Se oli kuitenkin erilainen kuin tuntemamme hyvin järjestäytyneet kirkkokunnat nykypäivänä, joilla on hyvin koulutetut pastorit, tavat, rituaalit ja palvelukset, rakennukset ja toimintamuodot, jopa isot näytöt ja livestriimaukset.

Jeesus on ollut heidän yhteydensä keskustassa. He ovat seuranneet ja kuunnelleet häntä. He ovat nähneet Hänet ja he ovat oppineet Häneltä. Nyt heistä on tulossa Hänen todistajiaan. Nyt heidän tehtävänään on tehdä opetuslapsia miehistä ja naisista, kastaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettaa kaikki, mitä he ovat nähneet, kuulleet ja oppineet Häneltä. Ja nyt Hän on heidän kanssaan Pyhän Henkenä, kaikkialla ja aina.

Yhden päivän aikana heidän joukkonsa kasvoi 120 hengestä yli 3000 henkeen (Ap.t. 2:41). Heistä syntyi liike, joka kasvoi räjähtävästi. Sitä johtivat alkuperäiset opetuslapset joidenkin muiden kanssa. Ensimmäiset opetuslapset valittiin auttamaan väenpaljoutta tulemaan Jeesuksen seuraajiksi. Se on suuri tehtävä, joka pian muodostui entistä vaikeammaksi, koska se sai suurta vastustusta sekä juutalaisilta että roomalaisilta.

Ensimmäiset metodistit kokivat jotakin samaa uuden vuoden aamuna 1739. Heitä oli noin 60 henkeä kokoontuneena niin kutsuttuun Fetter Lane -yhdistykseen, ja he olivat rukoilleet koko yön. ”Noin kolmelta yöllä, kun olimme rukouksessa, Jumalan voima lankesi yllemme niin voimakkaana, että monet itkivät ääneen ilosta ja monet kaatuivat maahan. Kun toivuimme ihmeellisestä ja hämmästyttävästä Jumalan kuninkaallisesta läsnäolosta, me aloimme laulaa.” Näin John Wesley kertoo kokemuksesta päiväkirjassaan.

Tuo kokemus Pyhästä Hengestä oli tärkeä. Wesley oli ollut keskittynyt omaan hengelliseen elämäänsä ja nyt hän keskitti huomionsa muihin. Kaksi kuukautta myöhemmin eräs hänen ystävistään ja työtovereistaan, George Whitefield, saarnasi köyhille hiilenkaivajille Etelä-Englannissa. Hän kutsui John Wesleyn katsomaan, mitä oli tapahtumassa, mutta Wesley oli asiaan varautunut. Wesleyn mukaan saarnaamisen tulisi tapahtua kirkossa. Hän oli lisäksi hyvin huoliteltu eikä halunnut liata vaatteitaan. Hän oli introvertti ja olisi ollut mielummin kirjastossa kuin tavallisten ihmisten parissa. Mutta huolimatta hänen epäilyksistään, Pyhä Henki oli toiminnassa. Kun Wesley näki ihmisten määrän ja miten he reagoivat sanomaan Jeesuksesta, hän ymmärsi, että tämä on meidän kutsumuksemme, tämä on Jumalan työtä…

Wesley kirjasi päiväkirjaansa inhonsa ulkoilmasaarnaamista kohtaan, mutta hän myös ymmärsi, että Jumala toimi siinä.

”Neljältä iltapäivällä luovutin ja ylitin inhoni, niin että saarnasin ilosanomaa pelastuksesta– korokkeella lähellä kaupunkia laskin noin 3000 ihmistä. Saarnasin tekstistä ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut saarnaamaan ilosanomaa köyhille”.

Helluntai avaa sydämemme ja mielemme uusille näkökulmille, maailmaan ja ihmisiin.

Opetuslapset olivat olleet keskittyneitä omaan yhteyteensä. He pitivät turvallisuuden tunteesta ja toistensa seurasta. Samalla tapaa kirkot voivat olla myös kiinni ja tulla sisäänpäinkääntyviksi, niin että siellä keskitytään vain omaan väkeen ja sen vahvistamiseen, mitä on. Mutta me kaikki tiedämme, mitä tapahtuu asunnolle, joka on ollut suljettuna pitkään ilman tuuletusta. Siitä tulee ummehtunut ja pahanhajuinen.

Kun Henki puhaltaa, voi syntyä kiusaus rakentaa tuulensuojia, kaivautua suojaan ja pysyä sisällä. Mutta varhaiset kristityt ja varhaiset metodistit rakensivat tuulimyllyjä. He olivat valmiita lähetettäviksi ja antoivat Hengen muuttaa itseään. Meidän tulisi tehdä samoin.

Henki laskeutui heidän ylleen. Siitä hetkestä lähtien he olivat rohkeitä ja päättäväisiä. He puhuivat vakuuttavasti ja voimakkaasti. Heillä oli sisäinen varmuus, joka oli enemmän kuin tieto, ymmärrys tai kokemus. Henki vaikutti niin, että kaikki osaset osuivat paikoilleen. Tämän varmuuden ja rohkeuden avulla Pietari saarnasi ensimmäisen saarnansa. Pyhän Hengen avulla se teki suuren vaikutuksen kuulijoihin. Mitä meidän pitäisi tehdä? He kysyivät. Tehkää parannus ja alkakaa kulkea uuteen suuntaan. Ottakaa kaste ja ottakaa vastaan anteeksiantamus kaikista pahoista teoistanne. Ja vastaanottakaa Pyhän Hengen lahja. Tämä on tarkoitettu teille ja kaikille ihmisille.

Helluntaina Pyhä Henki antoi varhaisille kristityille rohkeuden seistä uskonsa takana ja puhua ääneen sekä selkeästi Jumalasta, joka on tullut luoksemme Jeesuksessa Kristuksessa. Hän eli, kuoli ja nousi kuolleista. Hän on nyt lähettänyt meille Pyhän Hengen. (Ap.t. 2:14)

Ei kestänyt kauaa, kun vankeus, kidutus ja teloittamiset kohtasivat niitä, jotka puhuivat Jeesuksesta ja hänen valtakunnastaan. (Ap.t. 4:1–22) Mutta kun kyse on kaikkien rakastamisesta, heikkojen puolustamisesta, avuntarpeessa olevien auttamisesta, köyhien hoitamisesta, me emme voi tehdä kompromisseja. Kun on kyse epäoikeudenmukaisuuden, säälimättömyyden, sydämettömyyden, ahneyden, itsekkyyden ja omahyväisyyden vastustamisesta, me emme voi olla hiljaa.

Se on muutoksen Henki, uudistuksen Henki. se on muutoksen Henki, joka puhaltaa helluntain aamuna, eikä nyt ole aika rakentaa tuulensuojia, vaan tuulimyllyjä. Ja niitä pitää rakentaa paljon. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, joiden pitää kuulla, nähdä, haistaa ja kokea, että Jeesus, Jumalan Poika, on tullut maailmaan. Että Hän on elänyt, kuollut ja noussut kuolleista. Ja että hän varauksetta ja rajoituksetta rakastaa jokaista maailman ihmistä.

Minä olen osaltani valmis tekemään mitä vain, jotta voin varmistaa, että edes joku voisi tulla tuntemaan Hänet. Paavali sanoi niin, kun hän oli täynnä Henkeä. (1. Kor. 9:19–23) Ajattelen, että samalla tapaa minä olen valmis tekemään kaikkeni evankeliumin tähden, jotta edes joku voisi tulla tuntemaan Jeesuksen Kristuksen. Ja kun Pyhän Hengen tuuli puhaltaa, haluan rakentaa tuulimyllyjä.