Raamatussa kolmannessa Mooseksen kirjassa (3. Moos. 19: 33–34) Jumala sanoo: ”Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.”
Tässä Jumala vielä painottaa tämän määräyksen tärkeyttä sanomalla sen lopuksi ”Minä olen Herra, teidän Jumalanne”. Tämä käsky toistuu vielä kolmessa muussakin kohdassa Mooseksen kirjoja.
Maahamme on tullut muukalaisia asumaan meidän keskuudessamme välillä enemmän, välillä vähemmän. Muutama vuosi sitten enemmän. Jumala kehottaa meitä kohtelemaan joukossamme asuvia siirtolaisia kuin omaa väkeämme ja rakastamaan heitä kuin itseämme.
Miten sitten rakastaa muukalaisia, ja miten saada heihin kontakti? Se alkaa yksilötasolta. Jos lastesi kanssa hiekkalaatikolla ollessasi huomaat siellä maahanmuuttajaperheen, ala jutella heidän kanssaan. Kysy, mitä heille kuuluu, minkä ikäisiä ja nimisiä lapset ovat, ja missä he asuvat. Esittele itsesi ja perheesi ja, jos vain mahdollista, kutsu heidät kylään! Vain harva maahamme muuttanut on milloinkaan saanut vierailla suomalaisessa kodissa, ja se olisikin heille suuri kunnia. Tai tuttavuuden edetessä, jos sinä saat kutsun heidän kotiinsa, ota se ilolla vastaan ja mene! Sekin on sinulle suuri kunnia, ja kun syöt yhdessä heidän kanssaan, se osoittaa heille, että haluat olla heidän ystävänsä. Niinhän Jeesuskin teki. Tai jos joku maahanmuuttaja kaupassa näyttää epäröivältä tai jopa kysyy sinulta neuvoa, niin auta häntä. Minulta esimerkiksi kerran eräs kysyi, millaiset jauhot sopivat kakun leipomiseen ja millaiset leivän. Jos hän on tullut Suomeen äskettäin, hän ei välttämättä edes erota riisisäkkiä – jollaisia meidän kaupoissamme ei yleensä olekaan! – kissanhiekkasäkistä. Tai jos osut samaan hissiin tai samalle bussinpenkille maahanmuuttajan kanssa, ala jutella. Osoita hänelle ystävällisyyttä, mutta älä ole liian utelias. Siitä se alkaa, ja jossain vaiheessa saat sitten esitellä hänelle myös Herrasi ja Jumalasi, Jeesuksen. Mutta älä kiirehdi siinä, sillä se saattaa myös pelottaa hänet loitommaksi sinusta ja Hänestä. Jos hän kuitenkin esimerkiksi valittaa sinulle jotakin vaivaansa tai sairauttaan, voit kysyä, saisitko rukoilla Jeesusta hänen puolestaan, ja samalla voit kertoa, kuinka Jeesus on parantanut sinutkin rukoiltuasi Häntä.
Voit myös kysyä maahanmuuttajalta neuvoa, esimerkiksi vieraalla kadulla tietä jonnekin. Se osoittaa nöyryyttäsi häntä kohtaan ja että haluat kontaktia häneen.
Nyt tullaan erääseen isoon tekosyyhyn, jonka monet esittävät esteekseen: Mä en osaa englantia, mä osaanvain suomea! Kuule, iso osa maahanmuuttajistakaan ei osaa englantia! Jotkut puhuvat espanjaa, jotkut venäjää, toiset vietnamia, kiinaa, serbokroatiaa, swahilia tai ranskaa. Mutta he haluavat oppia suomea! Ja ovat tosi iloisia siitä, että suomalainen haluaa puhua heidän kanssaan suomea. Suomen kieli siis riittää, ja sillä pitääkin ottaa kontakti.
Sitten, jos saat vaikkapa hiekkalaatikkotuttuja useampia, voit ehdottaa heille vanhempi-lapsipiiriä, jossa ehkä jo voisit joka kerta jakaa hitusen Jumalan sanaakin. Mutta myös tehdä muuta mukavaa yhdessä.
Myös seurakunnallisella tasolla mahdollisuuksia on lukuisia. Voit yhdessä kokkausinnokkaan ystäväsi kanssa järjestää yhden päivän kansainvälisen suomalaisen ruoan kokkauskurssin, jolla opetellaan valmistamaan suomalaista arkiruokaa, kuten sienikastiketta, perunamuusia, uunikalaa, salaattia ja marjarahkaa. Tai voitte aloittaa vaikkapa kerran viikossa kokoontuvan suomen kielen alkeiskurssin. Tai pitää kansainvälistä kahvilaa, mahdollisimman säännöllisesti. Tai järjestää maahanmuuttajille retkiä paikkakunnan eri kohteisiin (kuten kirjasto, uimahalli ja museo) tai pallopeli-iltoja.
Haluaisin kertoa opettavan esimerkin. Meidän naapurissa asui aikoinaan kahdeksan lapsen maahanmuuttajayksinhuoltajaäiti. Tietysti halusin saada hänetkin kuulemaan ilosanoman Jeesuksesta, ja kutsuin häntä monet kerrat käsikutsuin Kansainväliseen kahvilaan, joka oli viikoittain auki parinsadan metrin päässä. Mutta ei hän koskaan tullut, emmekä muutenkaan olleet yhteydessä. Kului vuosia, ja olin perheineni jo muuttanut toisaalle, kun yhtenä kauniina päivänä eräs toinen maahanmuuttajanainen soitti minulle ja kertoi, että hänen ystävällään oli ongelma. Tämän tiskikone oli mennyt rikki, mutta hän tarvitsi sitä ison perheen äitinä kipeästi. Osoittautui, että se ystävä oli tuo meidän entinen naapurimme! Soitin uskonveljelle, joka on kodinkonekorjaaja. Hän oli heti juonessa mukana, ja niin lähdimme sen äidin luo. Kesti kymmenen minuuttia, niin vika oli korjattu. Voi, miten sen äidin silmät loistivat kiitollisuutta! Myöhemmin kiinnitin vielä tuon veljen antaman jääkaapin ovenkahvan rikkoontuneen tilalle. Sen jälkeen olen aina ollut tervetullut siihen kotiin, ja, arvaa mitä: Se perheenäiti on tullut sekä Kansainväliseen kahvilaan että jopa pääsiäisjuhlaan kirkkoon!
Nyt kun meillä on lähetyskenttä keskellämme, levitetään Jumalan valtakuntaa kulttuuri- ja kielirajojenkin yli myös omassa maassamme! Niin että mahdollisimman moni muukalainenkin voisi adventtina koko sydämestään huudahtaa: ”Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon Hän! Tule, Herra Jeesus!”
Anni Bäckman
Maahanmuuttajatyön toimialajohtaja