Tiedätkö sen hetken kun ei ole sanoja? Ei mitään mihin tarttua. Elämä ja ajatukset sisälläsi ovat pysähtyneet, vaikka maailma jatkaa menoaan ympärilläsi. On olosuhteet, tilanne, josta ei puutu mitään, mutta ei ole myöskään mitään mistä ottaa itselleen mitään. Se on tilanne, jossa ei ole antaa kenellekään mitään.

En puhu surusta tai menetyksestä, vaikka niitäkin elämässäni on kaiken aikaa. Puhun siitä hetkestä, kun on paahtanut täysillä menemään, eikä ole tajunnut tai osannut pysähtyä ennen kuin on ollut pakko pakottaa itsensä siihen.

En puhu kuitenkaan myöskään itsensä loppuun polttamisesta, vaikka se ei varmasti olisikaan kaukana tällaisen tilanteen jatkuessa. Puhun vainhetkestä, jolloin ei ole mitään, mutta kuitenkin on. Hetkestä, jossa ei ole mitään, mutta kuitenkin on.

Hetkestä, jossa Jumala on.

Jumala on kaiken keskellä, kaikesta huolimatta, kaiken ottamassa ja kaiken antamassa.

Ajattelen, että tässä hetkessä Jumala on läsnä paremmin kuin osaan kokea tai kuvitella. Kaikissa tällaisissa ja myös toisenlaisissa hetkissä Jumala on. Ja siihen minä voin turvata. Siihen me voimme turvata – aina.

Usein tällaiset pysähtymishetket on sellaisia mitä me tarvitsemme. Toivottavasti sinäkin saat pysähtyä, levätä ja ottaa aikaa Jumalan kanssa.

Nimeni on Ronja Viitala
Asun Porissa mieheni kanssa.
Olen koulutukseltani Kansainvälisen Kaupan Tradenomi ja pintakäsittelijä.
Tulin uskoon 18-vuotiaana ja Metodistiseurakuntaan 20-vuotiaana, yhdeksän vuotta sitten. Tällä hetkellä olen sekä Porin että Suomen Metodistikirkon maallikkojohtaja.

Terveisin
Ronja