Päivänä, jona kirjoitan näitä porilaisten kuulumisia, on kulunut 80-vuotta Viron väestön ensimmäisestä pakkosiirrosta Siperiaan. Uutiset näiden ihmisten kohtalosta ovat olleet pysäyttäviä. Kyselen mielessäni, oliko joukossa myös kirkkomme jäseniä? Tänään, kotimaassamme on pohdittu, millaisten haasteiden eteen uudet kunnanvaltuutetut ovat joutuneet. Yksilön näkökulmasta katsoen nuo asiat ovat mittasuhteiltaan ihan eri luokkaa, mutta niitä yhdistää se, että ne molemmat koskettavat Jumalan luomaa ihmistä. Olen varma, että molemmissa tilanteissa ainakin osa ihmisistä on rukoillut Jumalaa koko sydämensä voimasta. Ja se on hyvä asia, toivon merkki kaikesta huolimatta.

Kun me kohtaamme jotakin uutta, sellaista mikä on ehkä vähän vierasta pelottavaa tai jännittävää, on hyvä hiljentyä rukoilemaan. Tiedän, että jo viime vuonna alkanut korona-virus on herättänyt ihmisiä rukoilemaan ja se on hyvä asia. Mutta nyt erilaisten rajoitusten poistuessa moni voi huokaista helpotuksesta. ”Onpa kivaa, kun rukoukset on kuultu.” Kuitenkin rukouksen tarkoitus ja olemus tähtää johonkin paljon merkityksellisempään, Jeesuksen Kristuksen sisäiseen tuntemiseen ja kasvuun hänen kaltaisekseen. 

Porilaisten lauluryhmä Ilohuuto lauloi kerran: ”Olemme matkalla suureen huomiseen”. Tehdään tuota matkaa korona-viruksen vainotessa tai kylmässä karjavaunussa matkalla Siperiaan, kaikkein tärkeintä on tietää ja uskoa todeksi se, että Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa juuri sinua kohtaan on täyttä totta. Tämä merkitsee sitä, että me voimme rohkeasti astua esiin omana itsenämme ja pitää kiinni Jumalan sanasta ja sen sisältämistä lupauksista. 

Porin seurakunta ja yhtä lailla minä odotamme pienessä jännityksen tilassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On odotettavissa, että Vuosikonferenssin nimitykset merkitsevät muutoksia myös Porin pastori tilanteeseen. Muutokset ovat osa ihmisen elämää ja ne ovat luonnollinen seuraus elämän kiertokulusta. Tämä asia tulee mitä ilmeisemmäksi, jos ajattelet minkä riskin Jumala otti, kun hän jätti evankeliumin julistamisen meidän ihmisten tehtäväksi. Toki tiedämme, että Jeesus on meidän kaikkien väsymätön esirukoilijamme taivaassa ja Pyhä Henki johtaa meitä armossa ja rakkaudessa kaikkeen totuuteen. Mutta ilosanoma Jeesuksesta, se on julistettu meille ihmisten toimesta. Näin Jumalamme on sen suunnitellut ja sitä saamme toteuttaa. 

Uusien elämäntilanteiden edessä on hyvä huomata, että samat elämän lainalaisuudet ovat koskeneet kaikkia sukupolvia kaikkina aikakausina. Raamatun ihmiset ovat löytäneet lohdutuksen sanoja, joilla he haluavat rohkaista meitä tämän päivän elämän haasteiden kanssa eläviä ystäviään.

Saar. 12:10-14. Saarnaaja pyrki löytämään kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja. Viisaiden sanat ovat kuin häränpistimet, kootut lauseet kuin isketyt naulat. Ne ovat saman Paimenen antamia. Tämän lisäksi, poikani, ota huomioon varoitus: paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja pitkällinen tutkistelu väsyttää ruumiin. Loppupäätös kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä, sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle. Tämä koskee kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.
 

Timo Virtanen, Porin metodistiseurakunnan pastori