Kuten kaikkialla, myös Helsingin metodistiseurakunnassa on eletty reilu vuosi erikoisjärjestelyjen puitteissa koronapandemian vuoksi. Viimeisin puoli vuotta on kirkko ollut kiinni ja tilaisuuksia on pidetty lähinnä Facebookin välityksellä.

Viime vuonna korona iski ikävään väliin seurakuntamme suunnitelmien kannalta. Jo usean vuoden ajan on seurakunnassamme ollut vahvaa kansainvälistä toimintaa. Viime vuoden alusta päätimme aloittaa yhteiset, kaksikieliset, jumalanpalvelukset. Vuorotellen jumalanpalvelus on joko suomeksi tai englanniksi ja vastaavasti ne tulkataan toiselle kielelle. Jo aikaisemmin meillä oli ollut yhteisiä jumalanpalveluksia ja ne koettiin hyviksi. Tällä muutoksella haluttiin kasvattaa seurakunnan eri osien yhteishenkeä ja lähteä yhdessä rakentamaan seurakunnastamme aidosti kansainvälistä seurakuntaa.

Yhteisiä jumalanpalveluksia siis ehdittiin pitämään reilu kaksi kuukautta, kunnes korona pakotti sulkemaan kirkon ovet. Siirryimme monien muiden seurakuntien tapaan nettijumalanpalveluksiin. Se onkin ehkä jopa vahvistanut alkuperäistä suunnitelmaamme, sillä nyt jumalanpalveluksiamme on seurattu Suomen lisäksi monesta muustakin maasta.

Toivomuksemme ja rukouksemme on, että koronan laannuttua pääsemme jatkamaan alkuperäistä suunnitelmaamme paljon uutta oppineena.

Digiloikkaan liittyi myös pienryhmien siirtäminen virtuaaliseksi. Englanninkielinen raamattupiirimme muuntautui vaivattomasti Zoom-ryhmäksi. Samalla ryhmän kokoontumisiin on päässyt osallistumaan myös vanhoja tuttuja, jotka nyt asuvat esimerkiksi Intiassa ja Meksikossa.

Samoin nuortenillat siirrettiin Zoomiin. Se on tuntunut jopa vähän virkistävän nuortentoimintaa. Sekä viime- että tämän vuoden pääsiäisenä järjestettiin virtuaalinen nuortenleiri. Ne onnistuivat yllättävän hyvin.

Suurin haaste on kuitenkin vielä edessä. Mitä tehdä, kun korona nyt toivottavasti alkaa pikku hiljaa hiipua, ja pääsemme availemaan kirkon ovia? Ehkä suurin vaara on, että palaamme tekemään kaiken samalla tapaa kuin aikaisemmin ilman, että otamme mitään koronan aikana oppimaamme huomioon. Todennäköisesti maailma on koronapandemian myötä muuttunut ratkaisevasti. Vähintäänkin sähköisen viestinnän ja virtuaalijumalanpalvelusten ja -tilaisuuksien merkitys on kasvanut. Virtuaalijumalanpalvelusten myötä olemme saaneet myös paljon uusia kontakteja, joita voimme alkaa hyödyntää.

Edelleen haluamme Helsingin metodistiseurakuntana olla kansainvälinen seurakunta, joka palvelee laajasti pääkaupunkiseudulla – ja ehkä sen ulkopuolellakin. Haluamme tavoittaa kaikenlaisia ihmisiä ja kutsua heitä seuraamaan Jeesusta. Siksi emme aio luopua jumalanpalvelustemme striimauksesta emmekä välttämättä Zoom-pienryhmistäkään, vaikka pääsisimme myös kirkkoon ylistämään Jumalaa. Olemme lisäksi jo nyt aloittaneet prosesseja työmme laajentamiseksi, niin että Punavuoren kirkon lisäksi meillä olisi toimipisteitä ja pienryhmiä eri puolilla pääkaupunkiseutua.

Tulevaisuus tulee varmasti olemaan haastavaa, mutta samalla ainakin minä katson sitä kohti luottavaisin mielin. Sanoohan Raamattu, että Jumala antaa meille ”tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).

Veli Loponen
Helsingin metodistiseurakunnan pastori