Tätä kirjoittaessani minulla on tunne, että meillä täällä Tampereella on “hyvä pöhinä päällä”.  Näin koronasta yms. huolimatta.  Se ei johdu siitä, että seurakunnassa on vuoden aikana tapahtunut isoja muutoksia esimerkiksi pastoriudessa:  Liisa Lehti perheineen muutti kesällä Turkuun ja sai nimityksen Turun metodistiseurakunnan pastoriksi.  Liisa on jatkanut pastorina Tampereella 20 % osuudella.  Minä perheineni muutin kesällä Tampereelle.

Koko täällä olemisemme aika on ollut poikkeuksellista, vaikka koko aikaa emme ole eläneet virallisesti poikkeusoloissa.  En siis ole päässyt vielä maistamaan, millaista on normaali arki Tampereella.  Mutta meidät on otettu hyvin vastaan ja olemme kotiutuneet mukavasti.

Mutta joo, siis siitä “pöhinästä”.  Viikko sitten aloimme pitää netissä Zoomin avulla srk-tapaamisia, ja se ensimmäinen koettiin sen verran hyväksi, että ensi sunnuntaina ne jatkuvat.  Niissä rukoillaan yhdessä ja keskustellaan nettiin jaetuista YouTube-videoista, jotka ovat jonkinlaisia jumalanpalvelusten korvikkeita.  Myös muista esille nousevista asioista voidaan jutella.

Yksi iso, hieno asia on edellisen srk-neuvoston ponnistelu sen eteen, että osaisimme yhdellä lauseella kertoa jotakin oleellista seurakunnastamme.  Päädyimme seuraavaan: “Tampereen metodistiseurakunta — Jumalan lapsia toistensa peileinä”.  Tai, no, eihän se lause ole, kun siitä puuttuu verbi, mutta haluamme sillä viestittää, että olemme Jumalan lapsia, keskeneräisiä Jeesuksen seuraajia, Jumalan kuvia, jotka opimme itsestämme, toisistamme ja elämästä, kun olemme tekemisissä toistemme kanssa.  Millaisia tuntemuksia meissä herää toisemme kohdatessamme, sellaisia me olemme.  Ja Jumalalta saamme apua kasvaaksemme kohti hänen kaltaisuuttaan.

Yleiset tiedotuskanavamme eivät näytä tavoittavan edes kaikkia seurakuntalaisia.  Siksi toimintasuunnitelmamme päätös perustaa pienryhmiä, joihin jokainen seurakuntalainen ja muutkin ovat tervetulleita, vastaa myös tähän tarpeeseen.  Tavoitteemme siis on, että jokainen seurakuntalainen voisi halutessaan olla säännöllisesti tekemisissä toisten seurakuntalaisten kanssa eikä kenenkään tarvitsisi kokea jäävänsä yksin.  Ja sen lisäksi, että aikuiset keskenään keksivät, miten voisivat kokoontua, haluamme löytää myös nuorille ja lapsille sopivaa yhteistä tekemistä, että hekin pääsisivät kokemaan kuuluvansa samaan joukkoon.

Uusi srk-neuvosto kokoontuu tämän kirjoituksen ilmestymisviikon alussa.  Samalla, kun sovimme käytännöistä, joiden mukaan työskentelemme, opettelemme myös sitä, mikä on srk-neuvoston tehtävä ja miten voisimme neuvoston jäseninä kokea olevamme juuri siinä asemassa, johon Jumala nyt on meidät asettanut.  Mehän olemme Jumalan lapsia ja muistutamme olemukseltamme häntä sitä enemmän, mitä enemmän kasvamme.  Hän on antanut meille erilaisia lahjoja ja taipumuksia, jotka ohjaavat tekemisiämme.

Olen aika usein kohtaamisissani huomannut, että nyt on aika korostaa Jumalan lapsena olemisen merkitystä.  Se on siis olemista, ei tekemistä tai tekemättömyyttä.  Ja siihen Jumalan lapseuteen me haluamme kutsua jokaista Tampereelta ja muualtakin.  Se kun on niin helppoakin, kun Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi ja meille riittää, että uskomme sen.

Mika Partanen, Tampereen metodistiseurakunnan pastori