Hiljaiseksi viikoksi kutsumamme aika ennen pääsiäistä alkaa palmusunnuntaina, joka ei ollut hiljainen. Silloin Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, ja hänen seuraajiensa esimerkin yllyttäminä suuri joukko kansasta yhtyi ilonpitoon riemuhuudoin. Jeesus meni Jeusalemissa temppeliin ja ajoi sieltä ulos suuren markkinahumun. Siellä olevat lapset jatkoivat ”hoosiannan” huutamista, mistä kirjanoppineet eivät pitäneet. Jeesus oli kuitenkin sitä mieltä, että juuri taaperoiden ja vauvojen huudot ovat sitä ääntä, joka kuuluu todelliseen Jumalan kiittämiseen. Oli hän aikaisemminkin sanonut, että juuri heidän kaltaistensa on taivaiden valtakunta.
Suomessa ja useassa muussakin valtiossa lapsen ja aikuisen raja määritellään monesti virallisesti täysi-ikäisyyteen eli kaikki alle 18-vuotiaat ovat Suomessa lapsia. Kun lapsen kehitystä arvioidaan, toki eri ikäisiltä odotetaan tietynlaista käyttäytymistä. Oppivelvollisuuden alkaessa esikoululainen on jo erilainen kuin muut päiväkotilapset. Samoin huomataan eroja ala- ja yläkoululaisissa sekä edelleen toisen asteen nuorissa opiskelijoissa. Mutta alle 18-vuotiailta puuttuu jotain, mitä meillä vanhemmilla on, ja siksi heillä ei ole kaikkia oikeuksia — tai oikeastaan voitaisiin ajatella niin päin, että heillä on jotain, mitä meiltä vanhemmilta puuttuu, ja sitä Jeesus tarkoitti, kun sanoi taivaiden valtakunnan kuuluvan juuri lastenkaltaisille.
Suomen Metodistikirkon nuorisotyön toimialalla toivomme, että tuo lapsille ominainen ilo ja riemu voisi jatkua läpi nuoruuden ja aikuisuuden. Toimialan johtajana minulla on usein ollut tunne, että heidän äänensä on vaiennettu, ja se näkyy sitten kirkon työssä ja ikärakenteessa. Käytännössä ääniä ei varmaan monesti ole tietoisesti juuri vaiennettu, mutta koska heiltä puuttuu se jokin, mitä meillä aikuisilla on, he eivät saa ääntään kuuluviin, jos me emme siihen nimenomaisesti kehota.
Joskus sanotaan, että ”emme voi tehdä nuorisotyötä, koska meillä ei ole nuoria”. Tällä hetkellä Helsingin seurakuntamme on ainoa seurakunta, jossa säännöllisesti tehdään nuorisotyötä. Nyt korona-aikana se on tapahtunut enimmäkseen nettitapaamisina, jotka ovat mahdollistaneet myös muilta paikkakunnilta osallistumisen. Kiitos siitä helsinkiläisille! Totuus kuitenkin on, että jokaisella paikkakunnalla, jossa meillä on seurakuntia, on myös nuoria. Mehän olemme olemassa tätä maailmaa varten, joten jos nuoret ovat jossakin muualla kuin seurakunnassa, meidän on mentävä sinne, missä he ovat. Jos olisimme vain itseämme varten, Jeesus olisi varmasti jo hakenut meidät.
Hiljaisen viikon jälkeen on pääsiäinen. Silloin riemuitsemme ylösnousemuksesta. Se on meidänkin osamme, kun seuraamme Jeesusta. Myös nuorisotyö koko kirkossamme ja yksittäisten seurakuntien osana on mahdollista. Lasten ja nuorten äänen kuuluminen jumalanpalveluksissamme on se ääni, jonka kuulemme tulevaisuudessa. Koska nyt on hiljaista, onko tulevaisuudessa vielä hiljaisempaa? Vai mitä Jeesus tekisi? Mitä hän tekee meissä? Hän lähtisi etsimään sitä yhtä, joka ei ole hänen laumassaan. Hän kyllä kuulee jokaisen nuoren äänen, joka heidän itsensä tietämättäänkin on osoitettu Kaikkivaltiaalle Rakkaudelle. Että heidän kutsuunsa vastattaisiin, voimme yhdessä etsiä siihen mahdollisuuksia. Jokaisella paikkakunnalla on erilaiset tarpeet, ja niihin vastaaminen joiltakin osin voisi olla tehtävämme. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, minkä hän osoitti herättämällä Jeesuksen kuolleista. Herättäköön hän meidätkin!
Siunausta hiljaisuuteen ja äänekkyyteen!
Mika Partanen p. 041 319 8997
Suomen Metodistikirkon nuorisotyön toimialajohtaja vielä tämän kevään ajan
nuorisotyo@metodistikirkko.net
PS. Jos Jumala herättää sinussa jotakin tähän aiheeseen liittyvää, ainakin voit rukoilla asian puolesta, mutta voit myös olla yhteydessä toimialajohtajaan. Yhdessä muiden nuorisotyöstä vastaavien kanssa voimme etsiä niitä reittejä, mitä missäkin tarvitaan nuorten äänen kuuluville saamiseksi.