Lämpimiä terveisiä Oulun seurakunnasta. Pieni seurakuntamme elää elämäänsä koronapandemian asettamin reunaehdoin, kuten me kaikki. Kokoontumisrajoitusten estäessä tilaisuuksien pitämisen, ja kun Oulun seurakunnalla ei vielä ole omaa youtube-kanavaa, eikä lähetys- ja taltiointilaitteita, niin elämme ulospäin pysähtyneessä tilassa, mutta sisäisesti rukouksessa olemme yhtä toinen toistemme kanssa. Pieni joukkomme pitää toki yhteyttä viestimien välityksellä ja aika ajoin vaihdamme kuulumisia. Jumalanpalveluselämään osallistutaan Vuoksenlaakson seurakunnan youtube-lähetysten mukana, sekä kirkkomme muut nettilähetykset ovat tarjolla. Yhteistyö Vuoksenlaakson kanssa on ollut jo ennestään tuttua minun ollessa molempien seurakuntien pastorina.

Pandemian pitkittyessä olemme miettimässä vaihtoehtoisia toimintatapoja netissä ja pohtimassa oman laitteiston hankkimista lähetyksiä varten. On uskallettava kysyä rukouksessa, että `Herra, mitä nyt? Ja kuinka tästä eteenpäin?` Muutostila on varma olotila ja uutta kohti on mentävä.  Kiitollisia olemme pienen joukkomme jaksamisesta ja Jumalan varjeluksesta elämässämme. 

Minulle seurakunnan pastorina tämä on ollut haastavaa aikaa. En kiellä turhautumistani enkä kysymysteni tulvaa Jumalalle. Muuttaessani Ouluun syksyllä 2019, en kunnolla ehtinyt asettua talven aikana rytmiin kahden seurakunnan välillä, kun jo ensimmäinen ´sulkutila` vuosi sitten alkoi ja pysähdyin Vesivehmaalle kolmeksi kuukaudeksi. Kesää ja syksyä pääsin elämään Oulussakin ja tuntui jo, että joitakin ovia alkoi raottumaan, kunnes taas adventtina siirryimme kokoontumisrajoituksiin. Ja siitä asti olen ollutkin taas Vesivehmaalla kameroiden ja youtube-lähetysten ulottuvilla.

No, tammikuussa kävelin kauppaan ostamaan talvitakin, kun kaikki paksummat olivat Oulussa. Ihana talvi etelä-Suomea myöten on ollut iso ilo minulle kaiken hämmennyksen ja rukouksen keskellä!

Mutta niin Oulu. Pienessä ajassa tuo kaupunki on tullut minulle tärkeäksi ja rakkaaksi, vaikka tällä hetkellä ulkoisesti muistan asuvani Oulussa lähinnä, silloin, kun maksan vuokran. Mutta Hengessä ja rukouksen maailmassa en huomaa olevani sieltä poissa ollenkaan. Samoin on Vuoksenlaakson seurakunnan kohdalla viettäessäni aikaa Oulussa. Ole poissa ja rakastu Jumalassa syvemmin seurakuntiisi on ollut minulle tärkeä opetus tämän kaiken keskellä. Kauempaa näkee eri tavalla ja ennen kaikkea keskittyneemmin ja joutuu pysähtymään rukoukseen, kun ei näkyvää näe. On paikalla eikä ole paikalla. Ja kun palaa, niin rakkaus ja Jumalan armo konkretisoituu arkielämään. Näin uskon. Ja taidanpa luulla, että Oulun ja minun yhteinen matka saattaa kestää jokusen vuoden kauemmin kuin tullessani kuvittelin. Niin se on: ihminen suunnittelee, mutta Jumala johdattaa tahtomaansa lopputulemaan. 

Näin on myös kirkkomme kohdalla. Meidän kaikkien jaksaminen seurakuntalaisina, ystävinä, pastoreina ja johtajina sekä kirkkomme muutos, johon väistämättä tämä aika meidät sysää, on nostettu tietoisemmin rukouksieni ytimeen, kuten varmasti meidän kaikkien rukouksissa. Niinpä, yhdessä kuljemme eteenpäin. 

Kaksi asiakokonaisuutta, joiden ääreen minut on pysäytetty, kannattelee minua ja valaa syvää uskoa hyvään tulevaisuuteen niin Oulussa, Vuoksenlaaksossa kuin kirkossamme:

1. ´Mutta Mooses sanoi kansalle: ”Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. —- Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!” Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin.” (2. Moos. 14:13-16)

2.a.`Vaikka en olekaan ruumiillisesti läsnä, olen hengessä teidän luonanne, ja iloitsen nähdessäni, että keskuudessanne vallitsee hyvä järjestys ja että teillä on luja usko Kristukseen.`  (2. Kol.5) 

2b. `Jumala on todistajani, että minä kaipaan teitä kaikkia ja rakastan teitä hellästi, niin kuin Kristus Jeesus teitä rakastaa. (Fil.1:8)       

Minun ei tarvitse pelätä vaan pysyä hiljaa aloillani, minun, jolla on tuhat kysymystä ja sanoja vaikka kuinka! Niin Jumala sotii puolestani. Ja nyt tässä ajassa kärsivällisyys on valttia, aloillaan pysyminen verratonta ja hiljaisuus Jumalan edessä kultaakin kalliimpaa. Sillä Hän kulkee edellämme ja sotii. Repii sotajoukkoineen saatanan linnoituksia alas ja valmistaa meille tien näkymättömissä, Hänen maailmoissaan, taivaan avaruuksissa ja missä ikinä sitä valmistetaankaan meidän silmiltämme salassa. Opettelen siis sulkemaan suuni turhalta nurinalta ja tyhjänpäiväiseltä ihmettelyltä ja pysymään aloillani. Miksi, jotta, kun se päivä tulee, kun Jumala ihmettelee, miksi me huudamme Häntä avuksi, jotta sinä päivänä kuulisin ja näkisin ja ennen kaikkea olisin rohkaistunut toimimaan, Hänen sanoessaan sinulle ja minulle: ´Ojentakaa kätenne ja antakaa tien avautua sinne missä ette sitä näe, sillä Minä olen sen jo avannut, jotta kansa voi kulkea sitä pitkin sisälle luvattuun maahan, Jumalan tuntemiseen.

Vaikka minulla on ikävä ja haluaisin nähdä, koskettaa ja halata, niin sitä aikaa odottaessani minulla on hyvää aikaa syväsukellukseen Henkeen hengessäni ja oppia Paavalin kanssa, mitä on Jumalan tunteminen Hengessä ja totuudessa, mitä on rakastaminen matkan päästä, niin että se tuntuu, vaikka emme ole fyysisesti läsnä toinen toisillemme ja rakastaa jopa hellästi, niin kuin Kristus rakastaa meitä. Jotta sinä päivänä, kun voimme taas kohdata, voisimme olla uudella tavalla läsnäolevia. Sillä missä rakkaus on suureksi tullut, siellä on taivas auki keskellämme. Minulla on vielä matkaa tähän, mutta tahtotilaa riittää. Kristus lunasti meidät elämään vapaina ja rakastaen.

Hän sen tekee kanssamme. Avaa meille tien, jota emme vielä näe. Odottakaamme rauhassa ja valmistautukaamme kaikin tavoin muutokseen, uuteen aikaan. Kirkkona, seurakuntina, kristittyinä, yhdessä hengessä Hengen totuudessa, Jeesuksemme armoituksessa ja Isän valtavassa rakkaudessa. Sillä meitä odottaa Hänessä yltäkylläinen, mutta ehkäpä täysin erilainen elämä kuin olemme ajatelleet. 

Herramme siunaus ja varjelus, kuri ja ojennus, rakkaus ja armo olkoon kanssamme tässä paastonajan viikossa!

Soile Kasi
Oulun ja Vuoksenlaakson metodistiseurakuntien pastori