Ask the UMC – kuva: Jonathan Meyer/pexels.com

Loppiaisena kristityt muistelevat itämaan tietäjien vierailua Jeesuksen luona sekä hänelle tuotuja lahjoja, kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Loppiainen on 6. tammikuuta, joulun ajan 13. päivänä. Loppiaisen toinen nimi epifania tulee kreikankielestä sanasta, joka tarkoittaa ilmestymistä.

Vieraiden saapuminen oli merkki siitä, että Jumalan syntyminen ihmiseksi tehtiin tiettäväksi ja huomattiin kaikkialla maailmassa, niin että jopa viisaat pakanamiehet idästä tulivat osoittamaan kunnioitustaan hänelle. Se on kunnian, pyhyyden ja ihmeen näkemistä.

Loppiainen on jopa joulua vanhempi kristillinen juhla. Alunperin se keskittyi Jeesuksen Kristuksen syntymään, Jumalan inkarnaatioon eli ihmiseksi syntymiseen sekä Kristuksen kasteeseen. Kun neljännen vuosisadan loulla adventista kehittyi pääsiäispaaston rinnalle kasteen valmistelukausi, loppiainen alettiin liittää kasteeseen. Siksi vanhemmissa kastealtaissa on kuvattuna kolme itämaan tietäjää.

Monissa espanjalaisissa kulttuureissa loppiainen on suuri juhla, joka käynnistetään paraatilla edellisyönä. Siinä ihmiset pukeutuvat kolmeksi kuninkaaksi tai kantavat kolmen kuninkaan patsaita kaupunkien ja kylien läpi, ja heittelevät makeisia sekä pieniä lahjoja kaikille katsomaan tulleille. Lapsiperheet odottavat Dia de Los Tre Reyes -juhlaa (Kolmen kuninkaan päivä) lahjojen ja juhlan aikana. Tapana on myös osallistua jumalanpalvelukseen ja ehtoollisen viettoon, vaikka muuten ei kävisikään säännöllisesti kirkossa.

Englannissa ja joissain muissa Euroopan maissa tammikuun 5. tunnetaan joulun 12. päivänä, joka on joulunajan päätös. Kahdentenatoista yönä perheet kokoontuvat koteihin juhlimaan ystävien kanssa, tarjolla ruokaa sekä lahjoja ja lauletaan yhdessä. Usein näissä juhlissa pyydetään myös Jumalan siunausta taloille ja niiden asukkaille.

New Orleansissa joulun 12. yö aloittaa toisen juhlakauden, joka päättyy Mardi Gras’iin (rasvatiistai, päivä ennen tuhkakeskiviikkoa). Siinä loppiainen on uuden kauden aloituspäivä. Sitä juhlistetaan usein erityisellä jumalanpalveluksella, jossa on suitsutusta, juhlavaa liturgiaa, kuorolaulua ja ehtoollinen.

Metodistikirkoissa, joissa loppiaisenvieton perinne ei ole niin rikas, sitä vietetään usein tammikuun kuudetta lähimpänä olevana sunnuntaina. Loppiaisjumalanpalveluksessa saattaa olla itämaan tietäjien kuvaelma ja erikoistarjoilu jälkeenpäin kirkkokahveilla.

Miten tahansa loppiaista vietämmekin, on hyvä muistaa, että päivän ytimessä ovat lahjoja tuovat itämaan tietäjät polvistumassa palvoen Jeesusta, koko maailman Messiasta.