Ask The UMC – kuva: Lisa Fotios/pexels.com
Aventti kehittyi osaksi kirkkovuotta neljännen vuosisadan lopulla. Kuudenteen vuosisataan mennessä sitä vietettiin jo laajalti koko kristillisessä maailmassa.
Pääsyy adventin kehittymiseen oli tarjota vaihtoehtoinen aika kasteoppilaiden valmistumiseen. Normaali kolmen vuoden mittainen kasteopetusaika sisälsi sen viimeiset neljäkymmentä päivää kestävän paastonajan, joka oli valmistautumista kastetta varten. Kaste toimitettiin pääsiäisenä.
Toinen vaihtoehto tarvittiin, kun Rooman keisari Theodosious teki kristinuskosta Rooman imperiumin laillisen uskonnon vuonna 380. Silloin noin 15 prosenttia imperiumin väkiluvusta oli kristittyjä. Vuoden 380 jälkeen kansalaisten enemmistö halusi kääntyä kristityiksi. Yksi valmistautumisjakso kastetta varten ei enää riittänyt kaikille halukkaille.
Adventti tarkoittaa tulemista tai saapumista. Adventin tarkoitus on pohtia Kristuksen toisen tulemuksen merkitystä kristilliselle elämälle tässä ajassa. Keskittymällä viimeisiin tapahtumiin, kasteoppilaita muistutettiin Kristuksen paluun välttämättömyydestä. Se muistuttaisi siitä, että samoin, kun he nyt ovat aloittamassa uutta elämäänsä Kristuksessa, Hän palaa kerran takaisin luomaan kaiken uudeksi.
Kaste ajoittui tyypillisesti loppiaiseen, joulunajan päätökseen, jolloin kristikunnassa muistetaan itämaan tietäjien vierailua sekä Jeesuksen kastetta. Tämän vuoksi monissa vanhemmissa kastealtaissa on kuvattu tietäjiä tuomassa lahjoja.
Pääsiäispaaston tapaan adventtikin nähtiin katumuksen aikana. Kahdeksanteen vuosisataan mennessä adventtia vietettiin idässä kuusi viikkoa (kuten edelleenkin), ja lännessä seitsemän viikkoa. 12. vuosisataan mennessä läntisessä kristillisyydessä adventti lyheni neljäksi viikoksi.
Adventtia vietettiin myös Englannin kirkossa, kun John Wesley oli sen pappi. Kun hän toimitti kirkkovuoden kalenterin amerikkalaisen metodistikirkokn käyttöön vuonna 1784, hän säilytti adventin ja sen neljä sunnuntaita. Niinpä adventti on ollut osa metodistista jumalanpalveluselämää aivan alusta asti.
Vuonna 1792 Yleiskonferenssi kuitenkin dramaattisesti yksinkertaisti kirkkovuoden tekstejä. Sen seurauksena adventti ”unohtui” amerikkalaisilta metodisteilta yli vuosisadan ajaksi. Vaikka joitakin adventtiin liittyviä virsiä säilytettiin, vasta vuonna 1965 jumalanpalveluskaava adventinajalle otettiin mukaan Metodistikirkkon kirkkokäsikirjaan.
1900-luvun puolivälissä, kun adventti palautettiin metodistiseen kirkkovuoteen, oli syntynyt muita merkittäviä kulttuurillisia joulutapoja, jotka vaikuttivat kirkon adventinviettoon. Yhteiskunnallisesti joulun aika ei ollut enää jouluaatosta alkava 12 päivän mittainen ajanjakso, vaan melkein 30 päivää kestävä jakso amerikkalaisesta kiitospäivästä jouluaattoon. Se vaikutti sen, että vaikka vuoden 1965 Metodistikirkon kirkkokäsikirja sisälsi rukouksia ja lukukappaleita, jotka liittyivät Kristuksen paluuseen, monissa seurakunnissa keskityttiin yhteiskunnan tavoin Jeesuksen syntymään.
Vuonna 1992 Metodistikirkon uudistunut adventin jumalanpalveluskaava sekä adventtiin liittyvien virsien lisääminen kirkoon laulukirjaan auttoivat metodisteja ymmärtämään uudelleen adventin tarkoituksen Kristuksen toisen tulemisen muistuttajana.
Nykyään meillä on metodistikirkossa rikas varasto välineitä, joilla voimme viettää adventin aikaa niin kuin esi-isämme sen alunperin tarkoittivat. Voimme auttaa toisia valmistautumaan kasteelle, kun pohdimme yhdessä maailmankaikkeuden tulevaisuutta, kun Kristus tulee kunniassaan. Ja joulun aikana voimme juhlia uuden syntymän lahjaa, ja kaikkea, mitä olemme saaneet, kun muistamme, miten Jumala itse syntyi ihmiseksi.