Korona-epidemia on pakottanut seurakunnat etsimään uusia tapoja toimia. Pari viime viikkoa ovat kannustaneet lähes kaikkia seurakuntia panostamaan verkkonäkyvyyteensä. Monet ovat aloittaneet jumalanpalvelusten striimaamisen netissä. Monilla on lisäksi hartauksia, rukoushetkiä ja pienryhmiä verkossa. 

Vaikka Korona kaikkineen on tuhoisa ja sen vaikutuksia tulevaisuuteen ei vielä edes pystytä kunnolla arvailemaan, on se myös vaikuttamassa varmasti laaja-alaista murrosta yhteiskunnassa. Siksi seurakunnillekin tämä on monella tapaa ratkaisun paikka. Se kysyy kykyä mukautua ja uudistua odottamattomassa tilanteessa. Se myös haastaa aidosti miettimään sitä, mikä kirkko on. 

Onko se vain se rakennus, jossa kokoonnutaan? Onko se seurakunnan ohjelma, johon osallistutaan? Vai onko se jotakin muuta? 

Suomen metodistikirkossa seurakuntien verkkonäkyvyys oli ennen Korona-epidemiaa aika vähäistä. Vaikka käytännössä kaikilla seurakunnilla on ollut oma nettisivu ja osalla myös sometilit ainakin Facebookissa, netin hyödyntäminen on ollut kuitenkin aika vähäistä. Vain pari seurakuntaa on aktiivisemmin julkaissut muun muassa saarnavideoita netissä. 

Edelläkävijänä on ollut viimeisen vuoden aikana Vuoksenlaakson ja Oulun metodistiseurakunnat, joissa striimausta on käytetty hyväksi, kun kaukana toisistaan olevia seurakuntia on palvellut yhteinen pastori.

Vaikutuksia kirkon tulevaisuuteen

Korona-epidemia iski kriittiseen aikaan, kun katsomme kirkkokuntamme tilannetta. Jo vuodesta 1972 lähtien käynyt keskustelu seksuaalivähemmistöjen asemasta kirkossamme on kärjistynyt, ja toukokuussa 2020 pidettäväksi ilmoitettua Yleiskonferenssia kohtaan osoitettiin suurta odotusta sen johdosta, että asiaan viimeinkin tulisi lopullinen ratkaisu.

Suurin toivo kohdistettiin niin kutsuttuun Protokollaan, jonka takana on 16 hengen epävirallinen neuvotteluryhmä. Ryhmä koostuu eri eturyhmien johtohenkilöistä ja muista kirkon vaikuttajista. Sen ratkaisu tilanteeseen olis mahdollistaa konservatiivisen (ja todennäköisesti myös progressiivisen) siiven lähtö kirkosta ja perustaa oma metodistinen kirkkokuntansa.

Konservatiivisiiven lähtöön neuvotteluryhmässä päädyttiin siksi, että erityisesti Yhdysvaltain konservatiivit ovat jo useamman vuoden ajan olleet erittäin hyvin järjestäytyneet, ja heillä on uuden kirkkokunnan valmistelu jo pitkällä.

Korona-epidemian aiheuttamien matkustus- ja kokoontumisrajoitusten vuoksi Yleiskonferenssi on nyt kuitenkin virallisesti peruttu. Vielä ei ole annettu uutta ajankohtaa, mutta se tulee olemaan kevätkaudella 2021. 

Yleiskonferenssin siirtyminen vuodella vaikuttaa useaan asiaan. Ensinnäkin se väistämättä muuttaa Protokollaan liittyviä aikatauluja. Alkuperäisen aloitteen mukaan, mikäli Yleiskonferenssi olisi toukokuussa sen hyväksynyt, uuden konservatiivisen kirkkokunnan tulisi olla perustettu vuoden 2021 kevääseen mennessä. Keskus- ja vuosikonferensseilla olisi aikaa äänestää vuoden 2021 kesään saakka siitä, haluavatko ne jatkaa osana Yhdistynyttä metodistikirkkoa vai siirtyä uuteen konservatiiviseen metodistikirkkoon. Nyt nämä aikataulut etenevät vuodella.

Pohjoismaiden, Baltian ja Euraasian keskuskonferenssin, johon Suomikin kuuluu, siirrosta ei vielä ole tullut ilmoitusta. Siirto on kuitenkin väistämättä edessä, koska keskuskonferenssin tulee olla Yleiskonferenssin jälkeen ja alkuperäisen suunnitelman mukaan keskuskonferenssi olisi vuoden 2021 maaliskuussa. Kysymys on, siirtyykö keskuskonferenssi syksyyn vai vuoden 2022 keväälle.

Koska virallinen Yleiskonferenssin päätös siirtyy vuodella, kasvattaa se painetta erityisesti Yhdysvalloissa. Tämän vuoden alusta saakka on Yhdysvalloissa voimassa ollut helmikuun 2019 ylimääräisen Yleiskonferenssin päätökset, jotka tiukentavat kirkkojärjestyksen kantaa suhteessa seksuaalivähemmistöihin. Jo heti päätöksen jälkeen se sai runsaasti kritiikkiä ja vastustusta. Käytännössä heti vuoden alussa julkistettu Protokolla hillitsi tilanteen räjähtämistä, koska yhtenä osana Protokollaa oli myös sopimus siitä, että tiukentuneita määräyksiä ei noudatettaisi siirtymäaikana.

Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että Protokollaan liittyvät sopimukset ovat riippuvaisia Yleiskonferenssin päätöksesta, joka ainoana metodistikirkon elimenä voi sen hyväksyä. Niinpä Protokollaan liittyvät sopimukset eivät tällä hetkellä ole sitovia, vaan piispojen oman harkinnan varassa. Mikäli edes osa piispoista rupeaa toteuttamaan tiukentuneita säädöksiä, johtaa se todennäköisesti Yhdysvalloissa kriisiin ja pitkiin oikeudenkäynteihin.

On kuitenkin vaikea arvailla, mitä seurauksia Yleiskonferenssin siirrolla on. Parhaimmassa tapauksessa sen antama lisäaika saa eri osapuolet pohtimaan kirkon yhteyden arvoa ja neuvottelemaan ratkaisun, joka auttaisi kirkkokuntaa pääsemään eteenpäin yhtenä ilman jakaantumista. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa jopa kirkkokunnan hallitsemattomaan hajoamiseen sekä pitkiin ja kalliisiin oikeusprosesseihin.

Vaikutuksia Suomen metodistikirkon tulevaisuuteen

Yleiskonferenssin siirtyminen vuodella tarkoittaa, että meillä Suomen metodistikirkossa on vuosi enemmän aikaa harkita eri vaihtoehtoja ja tulevaisuuttamme. Kirkkohallitus on päättänyt tehdä vuosikonferenssille aloitteen työryhmän perustamisesta, joka selvittää eri vaihtoehdot ja niiden vaikutukset.

Kyseessä ei ole pelkästään siitä, miten suhtaudumme seksuaalivähemmistöihin, vaan tulevaisuuden valinnallamme on monia, jopa odottamattomia vaikutuksia. Ensinnäkin on tietenkin taloudelliset ja hallinnolliset vaikutukset. Päätöksemme vaikuttaa myös suhteisiimme metodistiperheessä että yleisesti kirkkojen kesken. Olemme kuitenkin päättämässä asiasta, joka vaikuttaa lähes 150 vuoden pituiseen matkaamme yhdessä kirkkokuntana sekä hyviin yhteyksiimme toisten kirkkokuntien kanssa Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa ja Suomen Vapaakristillisessä neuvostossa. Päätöksellä on vaikutusta oppiimme ja rakenteisiimme sekä vaikutusmahdollisuuksiimme suhteessa mahdolliseen emäkirkkoon.

Vuoden lisäaika voi siis olla hyvinkin tervetullut. Se antaa meille aikaa harkita asiaa perusteellisesti rukouksessa ja eri osapuolia kuunnellen. Se antaa meille myös aikaa pohtia Suomen metodistikirkon identiteettiä ja sitä suuntaa, mihin haluamme kirkkona olla menossa.