Joe Iovino

Rippikoulussa pastori kysyi 13- ja 14-vuotiailta riparilaisilta kristillisiä asioita – etenkin metodistisia – joita muut ihmiset eivät tee. Yksi tytöistä nosti kätensä ja sanoi hymy huulillaan: ”Me kastamme leipää rypälemehuun.”

Kyllä, se on erilaista.

Ehtoollisen sakramentti on niin yleinen toimitus jumalanpalveluksessamme, että sen erikoinen rikkaus tuppaa unohtumaan.

Yksi sakramentti, monta nimeä
Herran pöytä, ehtoollinen ja eukaristia ovat kaikki tämän sakramentin nimiä. Jokainen näistä kuvaa yhtä sen puolista.

Metodistikirkon käsityksen mukaan ”Herran pöytä muistuttaa meitä siitä, että Jeesus Kristus on isäntä ja me osallistumme Kristuksen kutsusta.” Jeesus kutsuu meitä ottamaan osaa tähän erikoiseen ateriaan, jota hän nautti opetuslastensa kanssa ristiinnaulitsemistaan edeltävänä yönä.

”Pyhä ehtoollinen kutsuu meitä kiinnittämään huomiomme Pyhään Jumalaan, joka antaa itsensä meidän edestämme. Se tekee sakramentista armonhetken ja pyhittää yhteytemme Jumalaan ja toisiimme.” Metodistikirkon opetus jatkuu.

Lopulta, ”eukaristia, joka tulee kreikan kiittämistä tarkoittavasta sanasta, muistuttaa, että sakramentti on kiitosta Jumalalle luomakunnan ja pelastuksen lahjoista.”

Ehtoolliskaava johdattaa meitä viettämään sakramenttia koko täyteydessään.

Kutsu
Ehtoolliskaava alkaa kutsulla: ”Sinä, joka kadut syntiäsi ja tahdot saada uutta voimaa siihen, että voit rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiäsi, tule uskossa.”

Tässä ei ole ehtoja seurakunnan jäsenyydestä tai rippikoulusta.

Kaikki kastetut henkilöt ovat kutsuttuja, vaikka he kuuluisivat toiseen kirkkoon. Niitä, joita ei ole kastettu ei kielletä tulemasta, mutta heitä ”tulee opettaa ja kasvattaa, jotta he ottaisivat kasteen mahdollisimman pian.” on Metodistikirkon näkemys.

Ei ole myöskään mitään minimi-ikää. Jopa kastetut vauvat on kutsuttu. Pastori Taylor Burton-Edwards selittää: ”Olipa se kyky, millä he osallistuvat ehtoolliseen mikä vain – vaikka vain äitinsä sylissä nukkuessa – he ovat mukana. He ovat osa sitä, mitä teemme yhdessä, joten he ovat vapaita osallistumaan.”

Synnintunnustus, synninpäästö ja rauha
Ehtoollisen seuraavassa osassa valmistaudumme uhraamaan ylistystä ja kiitosta tekemällä parannusta ja pyrkimällä elämään rauhassa keskenämme.

Kun yhdessä on lausuttu synnintunnustus, saamme osamme synninpäästöstä, joka muistuttaa meitä armosta, joka on vapaasti saatavilla kaikille, jotka tekevät parannuksen: ”[T]eidän syntinne ovat anteeksiannetut Jeesuksen Kristuksen nimessä”.

Sitä seuraa rauhantervehdys, jossa jaamme keskenämme sovinnon ja rakkauden merkkejä esimerkiksi kättelemällä ja toivottamalla rauhaa vierustovereille. Näin vahvistamme halumme elää sovitettuna yhteisönä Kristuksessa.

Kiitos
Seuraavan osion aikana pastori johtaa seurakuntaa suureen kiitokseen.

”Ylistys- ja kiitosuhrimme on suuri kiitos” Burton-Edwards opettaa. ”Siksi on äärimmäisen tärkeää, että ihmiset osallistuvat tässä.”

Osallistumme muinaiseen uhrausperinteeseen, kun osoitamme Jumalalle ylistyksemme ja kiitoksemme hänen ihmeellisestä pelastuksen lahjastaan. (Katso Psalmi 141).

Tarjoamme itsemme sekä leivän ja viinin lahjamme Jumalalle kiitokseksi. Sitten pyydämme Pyhää Henkeä laskeutumaan meidän ja näiden lahjojen päälle, jotta niistä tulisi Kristuksen ruumis ja veri meille. Ravitsemaan meitä, jotka on sovitettu hänen verensä kautta, jotta voisimme olla Kristuksen ruumis maailmassa.

Päätämme kolmiyhteisen Jumalan – Isä, Poika ja Pyhä Henki – ylistämisen ja lausumme yhdessä Isä meidän -rukouksen.

Sitten leipä murretaan, ja Kristuksen ruumis ja veri annetaan niille, jotka tulevat ottamaan sen vastaan.

Rukous ehtoollisen jälkeen
Ehtoollinen yhdistää jumalanpalveluksemme ja työmme maailmassa.

”Ehtoollinen on ruokamme” Burton-Edwards selittää, ”Se ravitsee meitä. Me tarvitsemme ravintoa säännöllisesti.”

Kun rukoilemme ehtoollisen jälkeen, me vahvistamme tämän. Me rukoilemme ”Me kiitämme Sinua siitä, että olet lähettänyt Pyhän Henkesi, Puolustajan ja Virvoittajan, joka antaa meille rohkeutta olla Sinun todistajiasi maailmassa ja lähteä palvelemaan rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan asiaa.”

Kaikki tämä on lahjaa.

Burton-Edwards jatkaa: ”Isä ruokkii meitä Kristuksen ruumiilla ja vahvistaa Pyhällä Hengellä, kun elämme Kristuksen ruumiina maailmassa.”

Leivän dippaaminen mehuun voi tuntua oudolta, mutta se on tärkeä merkki elämässämme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina.

Burton-Edwards summaa: ”Ehtoollinen on kaksijakoinen asia. Kun saamme Kristuksen ruumiin ja veren, jotta voimme olla hänen veressään sovitettu Kristuksen ruumis maailmalle, me muistelemme. Samaan aikaan myös meitä muistetaan, asetetaan yhteen. Rukoilemme, että voisimme olla yhtä Kristuksessa, yhtä keskenämme ja yhtä palvelutyössämme koko maailman hyväksi. Jumalan työ, jossa hän tekee meistä yhtä, yhdistää meidät Kristuksen kanssa maailman hyväksi on se tapa, millä Jumala ruokkii meitä, pitää meitä yllä ja vahvistaa meitä, jotta voisimme elää kristittyinä maailmassa.”