Halloweenin vietto on yleistynyt myös Suomessa. Erityisesti se tulee kaupallisuuden kautta, mutta halloweenina saatetaan myös järjestää erilaisia päivään liittyviä tapahtumia. Koska halloweenin alkuperään ja viettoon liittyy asioita, jotka saatetaan nähdä epäkristillisinä, voi monelle kristitylle herätä kysymys, voiko kristitty viettää halloweenia. Metodistikirkon kansainvälisellä sivulla www.umc.org on kysymys-palsta, jossa vastataan ihmisten kysymyksiin. Halloweenia koskevaan kysymykseen siellä vastataan näin:
Metodistikirkolla ei ole virallista näkemystä halloweenista. Kirkon jäsenet voivat vapaasti päättää, miten suhtautua halloweeniin tai haluavatko he viettää sitä. Seurakunnilla saattaa olla ohjeistuksia siitä, miten ottaa huomioon eri ikäiset lapset toiminnassa. Toisilla voi painotus olla enemmän antamisessa kuin saamisessa. Jotkut keräävät halloweenina varoja UNICEFille tai antavat Reilun kaupan suklaata.
Metodistikirkon perinteessä on monissa asioissa pyritty ajattelunvapauteen. Tämä toimintatapa perustuu jo John Wesleyllä olleisiin periaatteisiin. Hän kannatti kirkkoisä Augustinuksen ohjetta: Ydinasioissa yhteys, toissijaisissa asioissa vapaus ja kaikissa asioissa rakkaus. Metodistikirkossa tehdään opillisissa asioissa jako ydinasioihin ja toissijaisiin asioihin.
Ydinasioita ovat pelastukseen kiinteästi kuuluvat asiat. Niitä ovat Jeesuksen olemus täysin ihmisenä ja täysin Jumalana, Jumalan kolminaisuus sekä pelastus. Toissijaisia asioita ovat muut näkemykset.
Ydinasioiden ja toissijaisten asioiden välillä on ero myös siinä, että edeltävissä on hyvin vähän tulkinnanvaraisuutta, kun taas jälkimmäiset ovat usein hyvinkin tulkinnallisia. Kolminaisuutta ja pelastusta armosta koskevat opit ovat niin yleisiä, että käytännössä kaikki kristilliset kirkkokunnat tunnustavat ne.
Yhteinen ymmärrys näkyy myös niin sanotuissa ekumeenisissa uskontunnustuksissakin, jotka lähes kaikki kristilliset kirkkokunnat hyväksyvät. Nämä uskontunnustukset ovat Apostolinen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnustukset. Kyseiset uskontunnustukset määrittelevät kristillisen käsityksen Jumalasta ja pelastuksesta.
Suhteessa uskontunnustuksiin tulee ilmi myös metodistikirkon periaate eri asioihin. Metodistikirkko ei nimittäin hyväksy Athanasiuksen uskontunnustusta. Syynä tälle ei kuitenkaan ole se, että metodistikirkko opettaisi eri tavalla kolminaisuudesta, vaan se, että metodistikirkon käsityksen mukaan inhimilliset tahot eivät voi rajata pelastusta tiedollisiin asioihin, kuten se Athanasiuksen tunnustuksessa tehdään.
Vaikka metodistikirkko tunnustaa yleisen uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, se ei vaadi yhtä kolminaisuuden tulkintaa opin ehdottomaksi määrittäjäksi. Metodistikirkossa siis sanotaan, että Jumala on kolminainen, mutta emme ihmisinä pysty täysin käsittämään, mitä se tarkoittaa. Siksi emme voi edellyttää, että kaikki pitäytyisivät samaan kolminaisuuden määritelmään. Alussa esitetty kysymys halloweenista menee toissijaisiin asioihin. Halloweenin viettäminen ei automaattisesti tarkoita esimerkiksi Jeesuksen pelastustyön kieltämistä. Halloweenia voi lisäksi viettää myös kristillisesti pyhäinpäivän aattona. Toisaalta vahvasti kaupallisen halloweenin viettäminen ei oikeastaan edes ole hengellinen kysymys sen enempää kuin vaikkapa syntymäpäivän viettäminen.
Ajatuksenvapauden taustalla on toinenkin metodistikirkon periaate. Aivan John Wesleyn ajoista saakka on metodismissa ollut lähtökohtana, että jokainen sen piirissä elävä henkilö elää uskoaan aktiivisesti todeksi. John Wesley puhui kristityn pyhyydestä käyttäen termiä sosiaalinen
pyhyys, jolla hän tarkoitti sitä, että todellinen pyhyys toteutuu vain suhteessa toisiin ihmisiin. Tällainen aktiivisuus tarvitsee pohjakseen tasapainoisen käsityksen opetuslapseudesta. Opetuslapsi on henkilö, joka uskoo Jeesukseen, on saanut kristillistä kasvatusta ja osaa itsenäisesti tehdä elämässään valintoja uskonsa mukaisesti. Siksi metodistikirkko ei pyri määrittämään mahdollisimman moneen asiaan virallista kantaa, jota kirkon jäsenet seuraavat, vaan kullekin jäsenelle annetaan vapaus tehdä omia päätöksia ja valintoja omasta kontekstista käsin.
Tämä heijastelee Paavalin opetusta. Hän antoi esimerkiksi luvan syödä kaikkea, mitä lihakaupassa on tarjolla. Tämä tarkoitti käytännössä lupaa syödä epäjumalille uhrattua lihaa ja siis osallistua epäjumalanpalvelukseen. Paavali ei kuitenkaan nähnyt sitä epäjumalanpalveluksena, jos sen syö kristitty, joka ei usko kyseiseen epäjumalaan. Se on vain lihaa, eikä sillä ole sen kummempaa vaikutusta. Mutta Paavali myös kehotti järjenkäyttöön. Vaikka kristityllä onkin vapaus, hän ei saa harjoittaa vapauttaa toisten kustannuksella. Epäjumalille uhratun lihankin kohdalla Paavali kehotti pidättyväisyyteen, jos paikalla oli joku, joka voisi siitä saada yllykkeen palvella epäjumalia. Sama on sovellettavissa halloweeniin. Sen viettämisessä ei lähtökohtaisesti ole mitään ongelmaa, mutta niitä tulee, jos se on lankeemukseksi toiselle tai satuttaa häntä. Niinpä halloweeninkin kohdalla suurempi kysymys kuin sen viettäminen on esimerkiksi siihen liittyvän kaupallisuuden eettisyys. Onko oikein ostaa ylimääräistä muovikrääsää, kun tiedämme, että jätemuovi aiheuttaa suuria ongelmia luonnossa? Onko oikein ostaa suklaata, kun tiedämme, että se tukee orjuutta, työntekijöiden riistoa ja luonnon tuhoamista?
-Veli Loponen