Metodistikirkon rakenne perustuu edelleenkin suuressa määrin John Wesleyn antamiin ohjeisiin. Vuosien varrella tapahtuneet hajaannukset ja yhdistymiset toisten kirkkojen kanssa ovat tuoneet tietenkin joitakin uudistuksia. Myös kansalliset lait aiheuttavat jonkin verran muutoksia. 

Konnektionalismi

Metodistikirkko on muodoltaan episkopaalinen eli piispallinen. Metodistikirkolla on vain yhdentasoisia piispoja, ei siis arkkipiispoja luterilaisen kirkon tapaan tai useampaa järjestelmää esimerkiksi katolisen kirkon tapaan.

Metodistikirkon erityispiirteenä on konnektionalismi, joka juontaa juurensa John Wesleyn toiminnasta. Taustana konnektionalismilla on Wesleyn näkemys kirkosta ihmissuhdeverkostona. Seurakunnassa tulisi vallita keskinäinen yhteys, jossa jokainen auttaa toista rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistään. 

Konnektionalismin sijaan voisikin puhua liittoajatuksesta. Metodistikirkon seurakuntanäkemys nousee liitosta. Jeesuksen sovitustyö ja usko häneen on liittoon osallistumista. Seurakunnan jäseneksi tuleminen on liittymistä liittoon. Ehtoollisessa ilmennämme liittoa näkyvällä tavalla.

Konnektionalismi ei rajoitu vain paikallistasolle, vaan se koskee koko maailmanlaajuista metodistikirkkoa. Kaikki yksilöjäsenistä ja paikallisseurakunnista Yleiskonferenssiin, joka on metodistikirkon korkein päättävä elin toimivat yhteistyössä. Kirkon työ nähdään yhteisenä työnä, jossa kaikki sen osat ovat tasavertaisia ja yhtä tärkeitä. Konnektionalismissa paikallisseurakunta nähdään koko kirkon pienoismallina ja koko kirkko paikallisseurakunnan ”isoveljenä”.

Kirkkojärjestys kuvaa konnektionalismia metodistikirkon perinteessä monitasoisena: maailmanlaajuisena näkemykseltään ja paikallisena olemukseltaan. Konnektionalismi ei ole vain toimintaelimien yhteyttä, vaan elintärkeiden suhteiden verkosto. Konnektionalismi ilmenee yhteisenä uskonperintönä, yhteisinä opillisina periaatteina ja yleisinä sääntöinä, yhteisenä hallintona sekä yhteisenä tehtävänä, jota toteutetaan konferensseissa ja niiden kautta.

Lisäksi kirkkojärjestyksen mukaan konnektionalismi toteutuu ainakin kolmessa perustavassa ominaisuudessa. Ensinnäkin meillä on yhteinen, Jumalan kirkolle antaman tehtävä tehdä opetuslapsia Jeesukselle Kristukselle. Toiseksi järjestämme koko kirkon niin, että paikallisseurakunnat, jotka ovat saamamme tehtävän pääasiallinen toteutuskenttä, voivat uskollisesti ja hedelmällisesti tehdä opetuslapsia Jeesukselle Kristukselle. Kolmanneksi varmistamme, että kaikki konnektion osat täyttävät niille annetut velvollisuudet, niin että Yhdistynyt metodistikirkko voi toteuttaa tehtäväänsä uskollisesti.

Konnektionaalisuus näkyy kirkossa monella tapaa. Hallinnollisesti se toteutuu, kun jokainen kirkon vuosikonferenssi lähettää edustajansa Yleis- ja keskuskonferensseihin. Papillisesti se näkyy siinä, että pastorit ja diakonit ovat vuosikonferenssin eivät paikallisseurakuntien jäseniä. Taloudellisesti se toteutuu siinä, että sitoudumme kantamaan yhteistä vastuuta kirkon taloudesta. Jokainen seurakunta maksaa osuuksia kirkolle. Tällä rahalla ylläpidetään kirkon yhteisiä toimintoja ja hallintoa, mutta myös tuetaan niitä seurakuntia, joilla on taloudellisia ongelmia.

Erityisesti konnektionaalisuus näkyy siinä, että kirkkojärjestyksen perusteella kirkon perustaso on vuosikonferenssi eli esimerkiksi Suomen metodistikirkko eikä paikallinen seurakunta. Paikallinen seurakunta on kyllä se taso, jolla tapahtuu se varsinainen ydintyö, mutta se ton kuitenkin koko kirkon työtä eikä pelkästään yhden seurakunnan.

Konferenssit

Metodistikirkon rakenne ja hallinto on jaettu konferensseiksi. Konferenssilla on metodistisessa kielenkäytössä kaksi merkitystä. Ensimmäiseksi se tarkoittaa kokousta, jossa tehdään päätöksiä. Esimerkiksi paikallisseurakuntien kevät- ja syyskokoukset ovat seurakuntakonferensseja. Toiseksi se tarkoittaa tietyn alueen seurakuntaa, seurakuntien yhteenliittymää tai laajempaa yhteyttä, jotka muodostavat oman hallinnollisen alueen.

Tässä käyn läpi neljä eri hallinnollista konferenssia. Konferenssit voi nähdä joko asteittaisena, jossa edetään alhaalta ylös- sekä alaspäin tai sitten sipulimaisena kerroksellisuutena pienestä suureen tai yksityiskohtaisesta yleiseen. Etenen paikallisseurakunnan asioita käsittelevästä seurakuntakonferenssista koko kirkon asioita käsittelevään Yleiskonferenssiin.

Seurakuntakonferenssi. Metodistikirkon pienin hallinnollinen yksikkö on paikallisseurakunta, joka muodostaa seurakuntakonferenssin. Seurakuntakonferenssi eli paikallisseurakunta on myös metodistikirkon näkemyksen mukaan on se kirkon osa, joka toteuttaa kirkon saamaa tehtävää ja vie evankeliumia eteenpäin. Seurakuntakonferenssi on paikallisseurakunnan päättävä elin.

Seurakuntakonferenssi kokoontuu vähintään kerran vuodessa ja sitä johtaa piirikunnanjohtaja tai hänen asettamansa vuosikonferenssin täysiyhteydessä oleva vanhin. Kevätkonferenssissa tehdään seurakunnan tilinpäätös ja valitaan henkilöt ja edustajat eri tehtäviin ja neuvostoihin. Osa seurakunnista pitää konferenssin myös syksyllä, jossa käsitellään yleensä tulevaa vuotta ja suoritetaan myös täytevaalit, jos siihen on tarvetta. 

Seurakunnan yleisten asioiden lisäksi seurakuntakonferenssi käsittelee myös vuosikonferenssin tai kirkkojärjestyksen sille antamia tehtäviä. Seurakuntakonferenssi myös suosittelee vuosikonferenssille pastoriksi koulutettavia. Aloitteita seurakuntakonferenssille voi antaa kuka tahansa seurakunnan jäsen.

Seurakuntakonferenssien välillä seurakunnan hallintoa hoitaa seurakuntaneuvosto, joka vastaa vapaakristillisten seurakuntien vanhimmistoa. Seurakuntaneuvosto on seurakunnan hallitus. Seurakuntaneuvosto koostuu seurakuntaan nimitetyistä pastoreista sekä 2–11 seurakuntakonferenssin vuodeksi kerrallaan valitsemasta seurakunnan jäsenestä. Yleensä seurakunnan maallikkojohtaja on myös seurakuntaneuvoston jäsen. Seurakuntaneuvoston puheenjohtajan valitsee seurakuntakonferenssi.

Seurakuntakonferenssit osallistuvat vuosikonferenssin toimintaan edustajien kautta. Seurakunta lähettää vuosikonferenssiin yhden maallikkoedustajan jokaista seurakuntaan nimitettyä pastoria kohden. Usein maallikkoedustaja on myös seurakunnan maallikkojohtaja.

Vuosikonferenssi. Vuosikonferenssi on Suomen metodistikirkon päättävä elin. Vuosikonferenssi tarkoittaa sekä kirkon vuosikokousta että seurakuntien muodostamaa yhteyttä. Pohjoismaissa kansalliset metodistikirkot ovat niin pieniä, että yleensä vuosikonferenssi on yhtä kuin kyseisen maan metodistikirkko. Yhtenä poikkeuksena on Suomen kaksi vuosikonferenssia. Tämä johtuu siitä, että 1925, kun Suomen Piispallinen Metodistikirkko rekisteröitiin vuoden 1923 uskonnonvapauslain perusteella, ruotsinkieliset perustivat oman vuosikonferenssinsa. Siksi Suomessa on suomen- ja ruotsinkieliset vuosikonferenssit. Ennen tätä jakaantumista Suomen metodistikirkko oli yksi vuosikonferenssi, joka oli jaettu piirikuntiin kielellisin perustein.

Vuosikonferenssiin kuuluvat äänioikeutettuina vuosikonferenssin täysiyhteydessä olevat pappisjäsenet, vuosikonferenssin koejäsenet ja kokotoimisesti toimivat paikallispastorit, seurakuntien maallikkoedustajat, vuosikonferenssin maallikkoedustaja, Suomen metodistikirkon Naisliiton puheenjohtaja, ja kaksi nuorisoedustajaa. Lisäksi osatoimiset ja opiskelevat paikallispastorit, maallikkolähetystyöntekijät, diakonissat ja kirkkohallituksen puheenjohtaja osallistuvat, mutta heillä on vain puheoikeus. Aloitteita vuosikonferenssille voi tehdä kuka tahansa vuosikonferenssin seurakuntien jäsen. Vuosikonferenssin vuosikokouksessa uudet piirikunnanjohtajat, papit ja diakonit siunataan virkaansa ja piispa lukee nimityslistan.

Vuosikonferenssia johtaa piispa tai piispan estyessä piispan asettama henkilö, joka on yleensä toinen piispa. Piispan kanssa vuosikonferenssin johtoryhmän, kabinetin, muodostavat piispan nimittämät piirikunnanjohtajat. Vuosikonferenssi päättää koko paikallisen kirkon asioista ja toimeenpanee keskus- ja yleiskonferensseissa tehtyjä päätöksiä ja ottaa myös niihin kantaa. Vuosikonferenssin kokousten välissä vuosikonferenssin toimintaa johtaa kirkkohallitus, jonka jäsenet ovat vuosikonferenssin valitsemia. Vuosikonferenssi osallistuu keskus- ja yleiskonferensseihin lähettämällä niihin sekä pappis- että maallikkoedustajat.

Keskuskonferenssi. Yhdistynyt metodistikirkko on jaettu alueellisiin ja hallinnollisiin osiin. Siinä, missä vuosikonferenssi on paikallisseurakuntien muodostama kokonaisuus, keskuskonferenssi on tietyn maantieteellisen alueen vuosikonferenssien muodostama kokonaisuus. Suomi kuuluu Pohjois-Euroopan, Baltian ja Euraasian maiden piispanalueeseen, jolla on kaksi piispaa.

Keskuskonferenssissa on edustajat jokaisesta alueen vuosikonferenssista. Edustajat koostuvat sekä pappis- että maallikkoedustajista, joita on yhtä paljon. Konferenssissa päätetään alueen asioista, toimeenpannaan yleiskonferenssissa tehtyjä päätöksiä ja käsitellään saatuja aloitteita. Keskuskonferenssi valitsee myös uuden piispan. Keskuskonferenssi kokoontuu joka neljäs vuosi aina Yleiskonferenssin jälkeen. Aloitteita keskuskonferenssille voi antaa kuka tahansa alueen seurakuntiin kuuluva henkilö.

Yleiskonferenssi. Yleiskonferenssi on Yhdistyneen metodistikirkon korkein päättävä elin. Se kokoontuu joka neljäs vuosi ja kokouksen päätöksistä julkaistaan aina uudistettu painos kirkkojärjestystä.

Yleiskonferenssissa on korkeintaan 1000 edustajaa, jotka koostuvat tasaisesti pappis- ja maallikkojäsenistä. Vuosikonferenssit lähettävät omat edustajansa yleiskonferenssiin. Kuka tahansa Yhdistyneen metodistikirkon seurakuntiin kuuluva jäsen saa lähettää yleiskonferenssiin aloitteita. Yleiskonferenssissa käsitellään koko kirkkoa koskevia asioita ja aloitteita. Jotkin päätökset alistetaan myös keskus- ja vuosikonferenssien hyväksyttäviksi.

Yleis- ja keskuskonferensseihin lähettää äänivaltaisia edustajia myös muutaman sisarkirkon edustaja. Tällaisia kirkkoja ovat Englannin metodistikirkko, joka lähettää edustajansa sekä Yleis- että keskuskonferenssiin. Pohjoismaiden, Baltian ja Euraasian keskuskonferenssiin edustajansa lähettää myös ruotsalainen Equmenia-kirkko. 

Equmenia-kirkko syntyi 2010-luvulla kun kolme ruotsalaista kirkkoa – metodistit, baptistit ja vapakirkolliset – yhdistyivät. Uusi kirkko on kuuluu metodistikirkkojen perheeseen ja on Yhdistyneen metodistikirkon tunnustama sisarkirkko.

Kirkon virat

Metodistikirkon käsityksen mukaan kristinuskossa hallitsee yleinen pappeus, jota kutsutaan myös yleiseksi palveluksi. Se tarkoittaa, että jokainen kirkon jäsen on oikeutettu ja velvoitettu toimimaan kirkon tehtävän hyväksi. Kirkon tehtävä on tehdä opetuslapsia Jeesukselle Kristukselle. Yleinen palvelu oikeuttaa jokaisen kristityn toimimaan evankeliumin hyväksi ja olemaan aktiivinen seurakunnan jäsen. Yleisen palvelun lisäksi on erityinen palvelu, joka tarkoittaa muun muassa pappisvirkaa. 

Papit. Metodistikirkossa pastorin virka on kiinteästi sidoksissa konnektionalistiseen kirkkonäkemykseen. Pastori ei ole paikallisen seurakunnan, vaan koko kirkon palvelija. Paikallinen seurakunta ei myöskään valitse tai kutsu pastoria, vaan piispa nimittää pastorit seurakuntiin. Metodistikirkossa täysiyhteydessä olevat pastorit ovat Suomen valtion tunnustamia ja heillä on oikeus suorittaa kaikkia kirkollisia toimituksia.

Metodistikirkossa on pastorin virassa eri asteita tai vaiheita. Vanhimmat ovat vuosikonferenssin täysiyhteydessä olevia vihittyjä pastoreita. Heillä on täydet pastorin valtuudet. Koejäsenet ovat pastoreita, jotka ovat päättäneet opintonsa ja he ovat saaneet nimityksen. Kokeella oleva toimii seurakuntatyössä ja tekee samalla joitakin metodistisia opintoja. Koeajan jälkeen, joka on vähintään kaksi vuotta, koejäsen vihitään vanhimmaksi ja vuosikonferenssin täysijäseneksi. Myös koejäsenellä on yleensä täydet pastorin oikeudet.

Kolmantena ryhmänä ovat paikallispastorit. Paikallispastorit ovat henkiöitä, jotka vielä opiskelevat tai heillä ei ole metodistikirkon vaatimaa koulutusta työhön, mutta heidät on silti nimitetty johonkin seurakuntaan pastoriksi. Paikallispastorilla ei ole kaikkia papillisia oikeuksia eikähän voi toimia pastorina muulla paikkakunnalla kuin siinä, mihin hänet on nimitetty.

Piirikunnanjohtaja on vanhimmaksi vihitty pastori, jonka piispa on nimittänyt tehtävään. Tehtävään ei liity erillistä vihkimistä.

Piirikunnanjohtaja johtaa nimensä mukaisesti piirikuntaa. Piirikunta on vuosikonferenssin osa. Erityisesti suuremmissa vuosikonferensseissa, joissa on paljon seurakuntia, on konferenssi jaettu useampaan piirikuntaan, joilla on oma piirikunnanjohtaja. Suomen metodistikirkko on sen verran pieni, että siinä on vain yksi piirikunta.

Piirikunnanjohtaja on alueensa pappien esimies ja piispan avustaja. Piirikunnanjohtaja johtaa seurakuntakonferenssia. 

Piispa on kirkon yhteisen opin ja järjestyksen vartija ja erityisesti pappien esimies. Piispa valitaan keskuskonferenssissa kahdeksaksi vuodeksi, jonka jälkeen sama piispa on mahdollista valita vielä neljän vuoden jatkoajalle. Piispaksi valittu henkilö vihitään keskuskonferenssin jumalanpalveluksessa virkaansa. 

Piispa nimittää pastorit. Ennen vanhaan seurakunnilta tai pastorilta ei kysytty mielipidettä nimitysasiassa, vaan asia selvisi heille vasta vuosikonferenssin sunnuntaisessa juhlajumalanpalveluksessa, jossa piispa lukee nimityslistan. 

Piispan avustajana nimitysprosessissa toimii piirikunnanjohtaja. Muutenhan nimitykset olisivat useimmiten puhdasta arpapeliä, koska piispa on usein ulkomailta, eikä tunne paikallisia seurakuntia ja pastoreita kovinkaan hyvin. Nykyisin piirikunnanjohtaja useimmiten neuvottelee nimityksistä seurakuntien ja pastoreiden kanssa ja näin pyritään kaikkia tyydyttäviin ratkaisuihin.

Metodistikirkossa on vuodesta 1956 lähtien voitu vihkiä myös naisia pastoreiksi. Ensimmäinen suomenkielinen naispastori, Eila Pimiä, vihittiin vanhimmaksi vuonna 1958.

Diakoni. Diakoni on käytännössä myös papillinen virka. Diakonille on omat koulutusvaatimuksensa. Aiemmin diakonin virka oli yksi askel tiellä kohti täysiyhteyttä, mutta joitakin vuosia sitten diakonin virka erotettiin omaksi virakseen. Diakoni nimensä mukaan keskittyy diakoniseen työhön. Diakoni voidaan myös nimittää paikallispastoriksi.

Maallikkojohtaja. Metodistikirkon pyrkimyksenä on pitää tasapaino maallikoiden ja pappien välillä. Maallikkojohtaja on kirkon eri konferenssitasoilla oleva johtajan virka, joka on maallikolla. Maallikkojohtajan tehtävänä on toisaalta johtaa ja kehittää maallikkotoimintaa, mutta myös olla linkkinä maallikoiden ja pappien välillä.

Seurakuntapalvelija. Seurakuntapalvelija on metodistikirkon maallikkovirka. Viran tausta on John Wesleyn toiminnassa. Pastoreiden lisäksi hän nimitti ja lähetti useita maallikkosaarnaajia toimimaan eri paikkakunnilla metodistisen herätyksen hyväksi. Metodistikirkossa virka on säilytetty ja se on pastorin virkaa tukeva virka. Seurakuntapalvelija on käytännössä pastorin apulainen, joka on saanut koulutuksen seurakuntapalvelijakurssilla ja on näin oikeutettu toimimaan metodistiseurakunnissa.

Seurakuntapalvelijan virka on jaettu kahteen osaan. Toinen on julistuksellinen puoli, joka keskittyy jumalanpalveluksissa ja muissa seurakunnan tilaisuuksissa avustamiseen tilaisuuden johtamisella, opetuksella tai muulla tavalla. Toinen on diakoninen puoli, joka keskittyy seurakunnan palvelutehtävään diakonian ja muun käytännön työn kautta.