Aivan varmasti kaikilla Metodisteilla on vielä tuoreessa muistissa taakse jäänyt vuosikonferenssi, jossa Piispa C. Alsted painotti tapahtuman teemaa: ”Tässä olen, lähetä minut.” Noihin sanoihin sisältyy palvelualttius, ikään kuin hengellinen valmiustila, olla valmis lähtemään toimintaan. Niihin sisältyy myöskin kasvanut kyky olla syvemmin läsnä tässä päivässä ja niissä hetkissä, joita päivä tuo eteen.

Päivänä, jona kirjoitan näitä porilaisten kuulumisia, on kulunut 80-vuotta Viron väestön ensimmäisestä pakkosiirrosta Siperiaan. Uutiset näiden ihmisten kohtalosta ovat olleet pysäyttäviä. Kyselen mielessäni, oliko joukossa myös kirkkomme jäseniä? Tänään, kotimaassamme on pohdittu, millaisten haasteiden eteen uudet kunnanvaltuutetut ovat joutuneet. Yksilön näkökulmasta katsoen nuo asiat ovat mittasuhteiltaan ihan eri luokkaa, mutta niitä yhdistää se, että ne molemmat koskettavat Jumalan luomaa ihmistä.

Kirkkohallituksen pitkän ajan tavoitteena on ollut vähien resurssien kohdistaminen tuottavaan työhön olipa kyseessä sitten aineelliset tai aineettomat resurssit. Kuten tilastosihteerin kertomuksesta käy ilmi, kirkkomme jäsenmäärä ja toiminta on muutenkin laskusuunnassa. Kirkkohallituksen puolelta tämä on huomattu jo vuosia sitten ja tähän on pyritty reagoimaan. Laivamme kääntyy hitaasti, mutta iloksemme voimme todeta että panostuksemme alkaa vihdoinkin kantaa hedelmää. Tänä vuonna on alkanut

Olemme eläneet todella vaikean ajan koronan vuoksi. Pastorimme Esko Aleksei Jantunen on vuoden ajan matkustellut Turun ja Lappeenrannan väliä, ollen yhden viikon kuukaudesta Turussa. Toinen pastorimme Jukka Hiltunen on käynyt n. kerran kuukaudessa Lappeenrannassa. Kuitenkin  tilanne on ollut sellainen, että kokoontumisia ei olla voitu järjestää yli vuoteen. Kiitos pastoreille jaksamisesta. Pastorit ovat järjestäneet jumalanpalvelukset youtuben kautta, sekä torstaisin päivähetken. Ruokajakelu

Uudet asiat saattavat olla ainakin kaltaisilleni erityisherkille ihmisille luonnostaan pelottavia. Uuden kännykän tai tietokoneen osto pelottaa minua enkä tee sitä ellei minun ole aivan pakko. Lapsena en halunnut koskaan uusia vaatteita, koska tykkäsin samoista, jo minulle tutuiksi tulleista vaatteista. Ne tuntuivat niin sopivilta ja turvallisilta eikä niitä tarvinnut ”ajaa sisään”, jotta ne tuntuisivat juuri minun vaatteiltani. Joskus sitä ihmettelee, että

Kuten kaikkialla, myös Helsingin metodistiseurakunnassa on eletty reilu vuosi erikoisjärjestelyjen puitteissa koronapandemian vuoksi. Viimeisin puoli vuotta on kirkko ollut kiinni ja tilaisuuksia on pidetty lähinnä Facebookin välityksellä. Viime vuonna korona iski ikävään väliin seurakuntamme suunnitelmien kannalta. Jo usean vuoden ajan on seurakunnassamme ollut vahvaa kansainvälistä toimintaa. Viime vuoden alusta päätimme aloittaa yhteiset, kaksikieliset, jumalanpalvelukset. Vuorotellen jumalanpalvelus on joko suomeksi tai

Lämpimän ja aurinkoisen sään jälkeen on ollut kylmää ja sateista. Kuvaa hyvin viimeisintä vuotta. Jokaisen elämää koskettanut pandemia on tuonut monille haasteita selvitä jokapäiväisestä elämästä. Pandemian myötä työt ovat pudonneet minimiin, tai työtä ei ole ollenkaan. Erityisesti se on tuonut epävarmuutta kouluikäisille lapsille, nuorille, sekä nuorille aikuisille, jotka ovat pyrkineet suoriutumaan opinnoistaan. 

Tätä kirjoittaessani minulla on tunne, että meillä täällä Tampereella on “hyvä pöhinä päällä”.  Näin koronasta yms. huolimatta.  Se ei johdu siitä, että seurakunnassa on vuoden aikana tapahtunut isoja muutoksia esimerkiksi pastoriudessa:  Liisa Lehti perheineen muutti kesällä Turkuun ja sai nimityksen Turun metodistiseurakunnan pastoriksi.  Liisa on jatkanut pastorina Tampereella 20 % osuudella.  Minä perheineni muutin kesällä Tampereelle.

…

Lämpimiä terveisiä Oulun seurakunnasta. Pieni seurakuntamme elää elämäänsä koronapandemian asettamin reunaehdoin, kuten me kaikki. Kokoontumisrajoitusten estäessä tilaisuuksien pitämisen, ja kun Oulun seurakunnalla ei vielä ole omaa youtube-kanavaa, eikä lähetys- ja taltiointilaitteita, niin elämme ulospäin pysähtyneessä tilassa, mutta sisäisesti rukouksessa olemme yhtä toinen toistemme kanssa. Pieni joukkomme pitää toki yhteyttä viestimien välityksellä ja aika ajoin vaihdamme kuulumisia. Jumalanpalveluselämään osallistutaan Vuoksenlaakson seurakunnan