John Wesley työläisten apostoli

Metodistikirkon oppi-isä, John Wesley syntyi syntyi Englannissa, Epworth nimisellä paikkakunnalla 17.6.1703. Johnin isä oli kirkkoherra Samuel Wesley, ja äiti Susanna Wesley. Perhe oli suuri. Siihen kuului isän, äidin ja palvelusväen lisäksi yhdeksän lasta, kolme poikaa: Sammy, John ja Charles ja kuusi tyttöä: Emily, Sukey, Patty, Anne, Hetty ja Molly.

Johnin isä Samuel Wesley oli isänä ja kirkkoherrana melkoisen vaativa. Hän piti aika ajoin tulikivenkatkuisia parannussaarnoja, joista seurasi ongelmia koko pappilalle paikkakuntalaisten taholta. Muun muassa heidän kotieläimiään tapettiin.

Vuonna 1709, Johnin ollessa 6-vuotias, Epworthin pappila syttyi tai sytytettiin tuleen. Talon palaessa vanhemmat seisoivat ulkona ja pelkäsivät Johnin jääneen liekkien uhriksi. Kun he sitten näkivät Johnin pelastuneen, äiti Susanna huusi:

- Hän on turvassa. Kaikki pääsivät ulos. Jumalan kiitos.

Isä Samuel katsoi poikaansa. Kasvoilta paistoi liikutus.

- John on tulesta temmattu kekäle, hän sanoi.

Epworthin pappilassa elettiin sen ajan säätyläisperheen elämää; kuri oli kova. Ei tullut kuuloonkaan, että vanhempia olisi sinuteltu, ei myöskään sisaruksia, ainakaan vanhempien kuullen. Esimerkkinä perheessä käytetystä kielestä on tilanne, kun John oli huolissaan sisarestaan Emilystä ja sanoi:

- Sisar Emily, suvaitse kertoa minulle, mikä sinua painaa.

Epworthin kirkkoherran tulotaso oli alhainen perheen kokoon nähden eikä kaikkia lapsia voitu kouluttaa. Äiti Susanna opetti lapsia kotona ja he saivat opetusta muun muassa englannin, heprean, latinan ja kreikan kielissä. Susanna Wesley oli harvinaisen oppinut kotiäiti sen aikaisessa englantilaisessa yhteiskunnassa. Perheen kaikki kolme poikaa pääsivät kouluun ja myöhemmin yliopistoon, mutta tytöt eivät, osin perheen heikon taloudellisen tilanteen vuoksi, osin siksi, että sen ajan yhteiskunnassa ei katsottu tarpeelliseksi, että nainen opiskelee. Naisen päätehtävä oli synnyttää lapset ja huolehtia kodinhoidosta.

John aloitti koulunkäynnin Lontoossa kymmenvuotiaana tammikuussa 1714. Johnin kotoa saaman hyvän tietopohjan ja perheen vähävaraisuuden vuoksi, hän pääsi vapaaoppilaaksi Charterhousen kouluun. Vuonna 1720 John valmistui Chartehousesta 17 vuotiaana, täysin oppineena klassisissa aineissa ja poikien kepposissa.

Edessä olivat yliopisto-opinnot Oxfordissa Christ Churchin (siis Kristuksen Kirkon) yliopistossa. John luki valtavasti ja eräässä väittelytilanteessa, vastaväittäjä sanoi Johnille:

- Et voi mitenkään sulattaa noin monipuolista lukemistoa.

Yliopistoaikana John koki ensimmäiset vakavammat ihastuksensa. Niistä ei kuitenkaan avioliittoa syntynyt. Vaikuttaa siltä, että Johnilla oli tuohon aikaan ihanteena, ja ehkä tavoitteenakin, papin ura ilman puolison ja perheen tuomaa riippuvuutta ja vastuuta. Ilmeisesti häneen oli voimakkaasti vaikuttanut apostoli Paavalin esimerkki ja ohjeet. Tuo asenne aiheutti Johnille monia tuskallisia pohdintoja ja taisteluja Jumalan edessä.

Varsinainen päätös papinurasta syntyi vuonna 1724, silloin John Wesley päätti, että hänestä tulee anglikaanikirkon pappi. Vuotta myöhemmin hänet vihittiinkin anglikaanikirkon diakoniksi ja vuonna 1728 anglikaanikirkon papiksi.

John hoiti papin tehtäviä muutamissa anglikaanikirkon seurakunnissa, muun muassa isänsä seurakunnassa Epworthissa. Johnin sen ajan saarnoissa oli nähtävissä isän vaikutus. Ne olivat myös melkoisen jyrkkiä parannussaarnoja, joilla ei seurakuntalaisten suosiota saavutettu. John pohdiskeli ja mietti teologisia kysymyksiä papin toimensa ohella ja ihmetteli mikä on vikana, koska hänestä tuntui, että jotain puuttui.

Tästä huolimatta John lähti lähetystyöhön Amerikkaan vuonna 1735. Ennen Johnin lähtöä, hänen isänsä Samuel kuoli. Lopun lähestyessä Samuel Wesley sanoi pojalleen:

- Sisäinen todistus, poikani, sisäinen todistus on kristillisen uskon vahvin vakuutus.

John ihmetteli tätä ja mietti, pitikö isä häntä epäuskoisena.

Laivamatkalla Englannista Amerikkaan, John tutustui ryhmään, joka seurasi saksalaista uskonnollista uudistajaa, kreivi Zinzendorfia, jonka vaikutus näkyy edelleen meidänkin maassamme ilmestyvän Päivän tunnussana-kirjan muodossa. Ryhmästä käytettiin nimeä herrnhutilais-veljeskunta. John päätti tarkkailla heidän elämäänsä. Laiva saapui Amerikkaan ja lähetystyö alkoi. Se ei kuitenkaan sujunut odotusten mukaisesti. John oli toivonut voivansa viedä evankeliumin sanomaa intiaaneille. Hänen kokemuksensa Amerikassa olivat karvaita ja loppujen lopuksi John pakeni jalkaisin Georgiasta Charlestoniin, astui laivaan ja palasi takaisin Englantiin. Kokemus masensi John Weslyä ja hän pohti ja pohti mikä on vikana.

Toukokuun 24. päivänä vuonna 1738 hän meni Aldersgateen herrnhuti- laisryhmän kokoukseen, jossa hän koki sydämensä lämpenevän. Nyt hän tajusi, että Kristus oli kuollut myös hänen tähtensä ja alkoi luottaa yksin Kristukseen.

Tuon kokemuksen jälkeen Johnin elämä muuttui. Seuraavana vuonna hän tutustui tunnettuun ulkoilmasaarnaajaan, George Whitefieldiin. John Wesley liittyi George Whitefieldin seuraan ja alkoi myös saarnata ulkona. Ajatuksenakin ulkona saarnaaminena olisi ollut ennen sydämen lämpenemistä hänelle mahdoton.

Ensimmäisen kerran John Wesley saarnasi yksin erään tiilitehtaan pihalla huhtikuussa 1739. Hän tunsi itsensä typeräksi kompuroidessaan tyylikkäässä papinpuvussa kivikasoihin. Kun hän näki resuiset työläiset ja heidän perheensä, hänen sydäntään viilsi. Näky sai hänet yrittämään parhaansa. Nyt hän tajusi, miten paljon väkeä oli. Savipenkereillä tungeksi ainakin kolmetuhatta ihmistä!

John kiipesi pienelle kukkulalle ja aloitti Luukkaan evankeliumin neljännen luvun kahdeksannentoista jakeen sanoin:”Herran Henki on minun ylläni. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman.” Eräänä sunnuntai-iltana John Wesley arvioi saarnanneensa 7500 kuulijalle yhtenä päivänä ja ihmetteli:”Kuinka monta saarnastuolia tarvittaisiin näiden ihmisten tavoittamiseksi. Ja nämä ihmisparat seisovat taivasalla säiden armoilla.” John Wesley sai kokea myös vainoa saarnaajan tehtävässään. Häntä uhkailtiin ja jopa kivitettiin. Jumala kuitenkin säästi hänen henkensä. Hänen julistustyönsä seurauksena Englannissa syntyi laajamittainen herätys erityisesti teollisuustyöväen keskuudessa. Sama toistui myös Amerikassa John Wesleyn ja hänen apulaistensa työn johdosta.

On arvioitu, että vuodesta 1730 lähtien kuolemaansa saakka John Wesley matkusti useita tuhansia maileja hevosen selässä ja hevosen vetämissä rattaissa, saarnasi joka päivä useita kertoja päivässä, kirjoitti tai toimitti noin 400 julkaisua.

Hänen yksityiselämänsä ei ollut yhtä onnistunutta, kuin hänen tehtävänsä saarnaajana, hengellisenä herättäjänä ja kristillisen yhteisön organisoijana. Nuorena pappina hän pohti kihlautumista erään neitosen kanssa ja kysyi siihen neuvoa veljeltään Charlesilta. Charlesin neuvo oli, että kyseinen naishenkilö ei ole sopiva Johnille. Tapahtumista sen jälkeen on ainakin kaksi versiota: toisen mukaan Charles itse meni naimisiin kyseisen neitosen kanssa ja toisen mukaan Charles johdatteli erään ystävänsä avioitumaan Johnin ihastuksen kohteen kanssa. Joka tapauksessa tästä oli seurauksena välirikko veljesten välillä, joka kyllä korjaantui vuosien kuluessa. Lähes viisikymmenvuotiaana John Wesley avioitui leskirouva Mary Vazeillen kanssa. Avioliitto oli riitainen ja pariskunta muutti erilleen noin neljän avioliittovuoden jälkeen.

John Wesley piti mahdottomana ajatuksena eroamista anglikaani-kirkosta. Käytettävissäni olleista lähteistä, en ole löytänyt mainintaa siitä, että hän olisi koskaan eronnut. Käytännössä hän kuitenkin joutui erilleen anglikaanikirkosta, koska useat seurakunnat kielsivät häntä saarnaamasta kirkoissaan. Johnin työn toimesta syntyi uusi kristillinen yhteisö, josta alettiin käyttää nimeä metodistit heidän kurinalaisen hengellisen elämänsä vuoksi. Vähitellen metodistit hankkivat käyttöönsä rakennuksia kokoontumistiloiksi eri puolilta Englantia ja Amerikkaa.

John Wesleyn kuollessa kolmas marraskuuta vuonna 1791 hän oli 87-vuotias. Hänen elämäntyönsä näkyvänä tuloksena oli uusi kristillinen yhteisö, jossa oli n. 70 000 jäsentä. Tuo yhteisö on vajaan kolmensadan vuoden kuluessa kasvanut noin 60 miljoonaiseksi maailmanlaajuiseksi kirkkokunnaksi, johon Suomen Metodistikirkkokin kuuluu.

John Wesleyn viimeiset sanat olivat:

“Kaikki on valmista, lähtekäämme täältä. Pilvet vuotavat siunausta.”

Hän oli työnsä tehnyt ja siirtyi ajasta ikuisuuteen 17.6.1703. Maailmanlaajuinen metodistikirkko jatkaa työtä, joka on yhteinen kaikille kristityille. Evankeliumin ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta on lähetyskäskyn mukaisesti vietävä kaikille kansoille. Siinä työssä myös Suomen Metodistikirkko ja Kuopion Metodistiseurakunta ovat mukana.

Pekka Sevanto

paikallissaarnaaja

Kuopion Metodistiseurakunta

Varkaus

Lähteet: John Wesley Pyhityksen apostoli (Päivä osakeyhtiö, ISBN 951-622-867-4),

John Wesleyn saarnoja suom. v.1901, http://www.wesley2003.org.uk/dates.ht